Vatsanpohjaa
nipistää. Näen kuinka joki lipuu hiljaa sillan pilarin ohi, kiihdyttää
vauhtiaan iskien vaahtopäitä kivien kylkeen ja katoaa alas koskena. Olemme
katsoneet kosken jo sillalta, miettineet reitin valmiiksi ja olen katsonut
kuinka koko jono kanootteja on onnistuneesti kadonnut kosken kuohuihin. Mutta silti,
jännittää.
Olemme Iller joella Baijerissa, Etelä Saksassa. Tämä on toinen päivä koskimelontakurssia ja olemme saaneet jo tuntumaa koskikanootteihin sekä paikalliseen virtaan. Vesi on erittäin matalalla ja koskesta on noussut uusia kiviä mutta reitti on silti selkeä ja melko suora. ”Tämä on reilu joki” kurssin toinen ohjaaja Wolfgang Klaiber sanoi edellisenä päivänä ”vaikka tekisit virheitä, ei tuloksena ole mitään uintireissua pahempaa”. Mietin kuinka reilu kaatuminen tästä tulisi ja käännän kanootin akanvirrasta päävirtaan. Ensin rauhassa sillan ohi, sitten hieman vauhtia ja vasempaan laitaan, keskellä on iso kivi, tähtään sen vasemmalle puolelle. Virta kiihtyy, kolautan melani kiveen, käännän kohti viimeistä kuohua ja komean pärskäyksen saattelemana pudottaudun viimeisestä könkäästä kosken läpi. Onnistuin! Katson koskea ja mietin että se mikä vielä aiemmin tuntui vaaralliselta ja mahdottomalta, on harjoittelun myötä muuttunut hallittavaksi ja hauskaksi.
Kurssia oli
suunniteltu jo tammikuusta lähtien ja nyt oli päästy matkaan. Ensimmäisenä
päivänä lensimme Müncheniin, lunastimme vuokra-auton ja ajoimme moottoritien
meluvalleja ihaillen Neuschwansteinin linnalle. Sateiseen turistilenkin ja
currywurstin jälkeen jatkoimme matkaamme pienten kylien läpi Sonthofeniin.
Majoituimme nuorisoliikkeen leirikeskukseen jossa yöpyi meidän lisäksemme
useampi koululuokka melko äänekkäitä lapsia. Samana iltana saapui myös toinen kouluttajamme
Wolfgang Klaiber täyteen lastatun pickupin kanssa ja ilta sujui kanooteista
tarinoiden.
Keskiviikkona
pääsimme tositoimiin. Aamulla myös toinen ohjaajamme Michell saapui paikalle
tuoden lisää kanootteja. Hetken tutkimme ja testailimme maalla kanootteja jotka
lähes kaikki olivat koskikäyttöön suunniteltuja ja varustettu satulapenkeillä
sekä reisihihnoilla. Minulle tämä oli ensimmäinen kerta koskikanootissa ja
hieman jännitin tuntuisiko kanootti epävakaalta. Onneksi aloittaisimme päivän
läheiseltä lammelta. Vedimme kanootit kärryillä lammelle ja ihastelimme hetken
epätodellisen kaunista maisemaa. Vesi oli kirkasta ja taustalla hehkuivat vuoret.
Kun olimme
ottaneet hetken tuntumaa kanootteihin, aloitimme ensimmäisen oppitunnin.
Kävimme läpi tavalliset melanvedot, aivan perustekniikkaa mutta silti niin
tärkeää. Päivän edetessä pääsimme koskimelonnan tekniikoihin, edestä vetoon
rystypuolelta (offside forward stroke) ja kanttaamalla kääntämiseen (carving). Lounaan jälkeen kannoimme kanootit kannaksen yli ensimmäiselle koskiosuudelle
jossa harjoittelimme parin läpilaskun jälkeen virran ylityksiä ja leikimme
pienessä surffiaallossa.
Toisena päivänä lastasimme kanootit trailerille ja ajoimme Iller jokea ylöspäin. Kun kanootit oli saatu rantaan, Leena piti hyvän aamujumpan ja Wolfgang kertoi Dublo- melojan avulla virran käyttäytymisestä ja akanvirtaan kääntymisestä. Sitten meloimme paikallisen padon alle harjoittelemaan virran ylityksiä, S- käännöksiä ja lossaamista. Kun olimme saaneet päämme pyörälle virrassa pyörimisestä, suuntasimme virtaa alas tehtävänä löytää ja kääntyä mahdollisimman moneen akanvirtaan. Niitä löytyikin jokaiseen lähtöön. Ennen lounasta laskimme läpi kosken josta kerron tarinan alussa. Siitä jatkoimme leppoisasti alavirtaan kohden majapaikkaa yhä akanvirtoja etsien ja niissä pyörähtäen. Olimme opettaneet Michelille pari kannustushuutoa ja aika ajoin joella kajahti saksalaisittain äännetty Mahtavaa! kun joku onnistui käännöksissään. Illalla pidimme nuotiotulen ääressä purkutilaisuuden päivän opeista ja saimme nautti Woflgangin kitaran ja laulun sävelistä tähtikirkkaan taivaan alla.
Neljäs päivä oli
tarkoitus viettää Lech- joella Itävallan puolella mutta vesitilanne oli liian
heikko joten ohjaajamme kanssa keskusteltuamme päätimme lähteä saman joen
alavirralle Kauferingin kaupunkiin. Lähtöpaikka oli kaupungin puistossa suuren
pohjapadon alla. Täällä virran voima oli taas hieman suurempi kuin edellisen
päivän joella. Joukkoomme liittyi myös kolmas ohjaaja Iines. Oli hauska katsoa
hänen sekä Michelin ja Wolfgangin leikkiä virrassa ja koittaa jäljitellä heidän
tekniikkaansa. Saimme myös tehtäviä kuten jokaisena päivänä. Niitä teimme omaan
tahtiimme samalla koittaen jo aiemmin harjoiteltuja asioita uudessa virrassa. Kolmen
päivän koskipuljaus alkoi jo tuntua kehossa mutta silti jokainen virtapaikka
oli mahdollisuus uudelle tekniikalle. Niitä löytyi Wolfgangilta ja Micheliltä
aika liuta.
Lopulta vastaan
tuli viimeinen koski. Olimme pysähtyneet joen keskellä olevalle särkälle jossa
Michell selosti kiviä ja heiniä apunaan käyttäen kosken laskulinjaa ja väsynyt
joukkomme kuunteli ohjeet, vasenta laitaa josta kääntö keskelle virtaa ja
takaisin vasempaan akanvirtaan, siinä vielä lounas ja kohti matkan päätä.
Lounaalla ihailin koskea ja varsinkin sen keskellä virtaavaa kieltä. Voisiko
tuossa surffata? Paikka veti minua puoleensa magneetin lailla. Lounaan jälkeen
lähdimme vielä koskeen puljaamaan ja pikku hiljaa hivuttauduin kohden suurinta
aaltoa. Vihdoin rohkaistuin, lossasin aivan aallon alle ja nykäisin kanoottini
parilla vedolla aallon harjalle. Heti aalto kertoi että siinä oli väärä tapa
lähestyä, heitti kanoottini ympäri ja päästi minut kellumaan virran vietävänä
kohti alavirtaa. Paljon on vielä opittavaa ,mietin virne naamallani viimeisiä
kilometrejä meloessani. Ja paljon hauskaa pidettävänä, paljon kauniita maisemia,
hauskoja tarinoita, paljon melanvetoja edessä!
