2020 Syystapaaminen

Hyvää melontakautta tervehdys!

Avokanoottiyhdistyksen hallituksen terveisiä hetki sitten päättyneestä kokouksesta. Monet ovat jo odottaneet tietoa vuosikokouksista ja varsinkin vuotuisesta jäsenien syystapaamisesta, iloisen näkemisen, hyvien matkakertomuksien ja yhdessä melomisen merkeissä.

Syystapaamisen ajankohdaksi päätettiin 25.-27.9.2020. Laita tämä jo kalenteriisi valmiiksi. Paikka on Aholan lomalaidun. Palaamme tapaamisen aikatauluun ja hintaan. Ilmoittautumislinkki tulee jakoo elokuussa.


Tätä postausta päivitän liittyen Avokanoottiyhdistys - Finnish Open Canoe Association 2020 syystapaamisesta tiedottamiseen yhtenä yhdistyksen kanavista

Kevätkokous peruttu

Avokanoottiyhdistyksen hallitus on tänä iltana (16.3.2020) päättänyt siirtää ilmoitetun kevätkokouksen 24.3.2020 pidettäväksi syyskokouksessa syystapaamisen yhteydessä. Uuden kokouksen aika ja paikka ilmoitetaan kevään aikana. Luonnollisesti tämä kokouksen siirto aiheutuu koronan takia voimaan asetetuista rajoitteista  ja siihen liittyvistä aikamääreistä. 

terveisin A:n hallitus

Vantaanjoki päästä päähän 2020

Tulossa Vantaanjoki päästä päähän 21.-22.3.2020 tai myöhemmin

Tämä on kutsu. 

Aion meloa Vantaanjoen Riihimäeltä Vanhankaupunginkoskelle (merelle) 21.-22.3.2020 tai jonakin sitä seuraavana viikonloppuna tulvahuipusta riippuen.

Matkaa kertyy 91,5 km (~13 h tulvavirrassa), kanootin kärräystä 3 kosken ohi 2,1 km (~1,5 h) eli
mennään 2 päivässä. Yöpyminen laavussa/teltassa. Omat eväät.

Retki on tehty joka vuosi vuodesta 2010 lähtien, joista 2010, 2011, 2012, 2015, 2018 ja 2019 koko joki (muina vuosina vähäisen tulvan vuoksi pienempiä osia, esim. Hyvinkään Kytäjäntieltä merelle 76 km).

Jos haluat mukaan:
Ilmoittaudu Facebookin "Asiaa avokanooteista" ryhmässä Vantaanjoki 2020- tapahtumaan.

Pakollinen pelottelu: 
Melomme kylmässä vedessä ja räntää voi sataa, joten reissussa on tavallista
enemmän riskiä. Kuivapuku on oiva varuste, suosittelen, vaikken itse käytä (2012 oli pari nurinmenoa helpoissa koskissa, vahinkoja, mutta koska kuivapukua käytettiin, pian jatkettiin). Jos syytä on, retken voi keskeyttää monessa paikassa, melommehan ruuhka-Suomessa.

Tuon sanottuani tervetuloa mukaan. Järjenkäytöllä pärjätään.

Tarkemmin: 
Lähtöpaikka on 300 m Riihimäen rautatieasemalta etelään. Lähtöaika Riihimäeltä tarpeeksi
varhain eli noin klo 8:30 sekä sunnuntaina laavulta viimeistään klo 7:30 (herätän klo 6). Jokainen hoitaa oman logistiikan, mutta voit tulla autolla tai junalla (minä junalla kumikanootin kera). Ota mukaan kanoottikärryt koskien ohituksia varten ja tarpeeksi paksu makuupussi (Nukarinkosken ja Myllykosken välisessä laavussa on tilaa 3-4 hengelle, puuseetä ei ikävä kyllä enää ole.)
Joessa ei ole yleensä tulvan jälkeen jäätä paitsi Arolammin reunoilla (Vantaanjoen pääuoman suurin
järvi).

Virta on useina vuosina ollut reipas, josta tilastoa Myllymäen mittapisteestä
(http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/21/q2101220y/wqfi.html):
Vuonna 2010 95 m3/s
Vuonna 2011 65 m3/s
Vuonna 2012 80 m3/s
Vuonna 2013 125 m3/s
Vuonna 2014 vain 8 m3/s
Vuonna 2015 40 m3/s
Vuonna 2016 29 m3/s
Vuonna 2017 15 m3/s
Vuonna 2018 33 m3/s
Vuonna 2019 53 m3/s'

Riihimäen vedenkorkeusennuste tarkistetaan, jotta kahden tierummun läpi mahtuu (Paloheimon
mittauspiste http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/21/q2100210y/wqfi.html ei saa olla enempää kuin 87,18 m).

Pahimmat laskettavat kosket ovat monelle tutut Pitkäkoski, Niskalankoski ja Ruutinkoski (I-luokan
koskia). Lisäksi Hyvinkäältä länteen on "Golfkentänkoski", jonka risukkoisuus tarkistetaan ennen laskua.

Jos tulvahuippu jää pieneksi (alle 35 m3/s), ei lähdetä Riihimäeltä vaan Hyvinkäältä Kytäjäntien sillalta.

Jos ei melo merelle asti, lopettaa voi Seutulaan, Vantaankoskelle tai Haltialan tilalle.

Jos tulet autolla, paluu takaisin autoa hakemaan: Vanhankaupunginkoskelta taksi Pasilaan, josta junalla Riihimäelle / Vantaankoskelta taksi Tikkurilaan, josta junalla Riihimäelle. Helpompi kuitenkin, että hommaat kuskin, joka vie sinut Riihimäelle ja hakee Vanhankaupunginkoskelta.

Retken hinta nolla euroa = kaikki välineet pitää olla omasta takaa tai kavereilta lainassa.

Terveisin,
Janne Pyykkö, Avokanoottiyhdistys

Lisälinkit.
Vantaanjoen melonnallinen kuvaus:
https://avisuora.com/paakaupunkiseudun-jokireittiopas
Retken kulku vuonna 2019:
https://avisuora.com/vantaanjoki-paasta-paahan-2019
Retken kulku vuonna 2018:
https://avisuora.com/vantaanjoki-paasta-paahan-2018

Kutsu Avokanoottiyhdistyksen vuosikokoukseen

Avokanoottiyhdistyksen vuosikokouksen kutsu / esityslista

Kutsu Avokanoottiyhdistyksen jäsenille

Aika: Tiistai 24.3.2020 klo 1800
Paikka: Entressen kirjasto, neuvotteluhuone, Siltakatu 11, 02770 Espoo

Yhdistyksen vuosikokouksessa käsitellään sääntöjen mukaiset sääntömääräiset asiat

Esityslista
1. Kokouksen avaus
2. Valitaan kokouksen toimihenkilöt
- puheenjohtaja:
- sihteeri:
- kaksi pöytäkirjantarkastajaa:
- kaksi ääntenlaskijaa:
3. Kokouksen läsnäolijoiden toteaminen ja äänioikeuden tarkistaminen
4. Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
5. Kokouksen työjärjestyksen hyväksyminen.
6. Esitetään
- Hallituksen laatima vuosi- ja tilikertomus.
- Toiminnantarkastajan antama lausunto sekä
- Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta
7. Tili- ja vastuuvapauden myöntäminen
8. Vahvistetaan tulevaksi toimintakaudeksi
- Toimintasuunnitelma 2020
- Vahvistetaan liittymis- ja jäsenmaksut

Vuoden 2019 liittymis- ja jäsenmaksut ovat olleet :
Henkilöjäsenen liittymismaksu 0 € (esitys: ei peritä vuonna 2020)
Henkilöjäsenen jäsenmaksu 25 €
Yhteisöjäsen liittymismaksu 50 €
Yhteisöjäsen jäsenmaksu 50 €
Kannattajajäsen henkilö 50 €
Kannattajayhteisö 100 €
Kertakaikkinen kannattajajäsenmaksu 1000 €

Hallituksen jäsenet vapautetaan jäsenmaksusta

- Hyväksytään vuoden 2020 talousarvio

9. Muut kokouskutsussa mainitut asiat
10. Kokouksen päättäminen

Yläkäsi, tuo aiheetta aliarvostettu resurssi

Yläkäsi, tuo aiheetta aliarvostettu resurssi


Kirjoittaja fögö » 27 Heinä 2013 14:05
Koska Weltsun aloittama "Melo tehokkaammin" -säie pysyttelee pääosin yleisluonteisissa asioissa, niin päätin aloitaa uuden ja hieman yksityiskohtaisemman säikeen otsakkeen aiheesta.

Yläkädestä puhutaan harvoin erityisesti. Usein sitä käsitellään vain melakulman säädön yhteydessä, vaikka sen rooli on huomattavasti sitä suurempi. Se suurempi rooli liittyy melojan oman painon käyttöön melonnan tehostamisessa. Tehokkaalla melonnalla tarkoitan tässä sitä, miten käytettävissä olevalla lihasvoimalla saadaan kanootti kulkemaan mahdollisimman lujaa.

Omat silmäni avautuivat aiheeseen alunperin siksi, että harjoittelin northwoods stroke (nws) -nimellä kulkevaa perinnemelontatapaa. Siihen innostuin luettuani aiheesta artikkelin, jossa vakuutettiin nws:llä päästävän hyvään matkanopeuteen ilman suurta voimankäyttöä. Kyllähän tuollaisesta vähävoimainen meloja innostuu! Hankin siis melontatekniikasta helposti saatavilla olleen materiaalin ja ryhdyin harjoittelemaan. Reilun kymmenen vuoden harjoittelujakson aikana yritin levittää tätä ilosanomaa myös kanssamelojille. Yritykseksi se jäi, sillä menestys oli surkea: kukaan ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta nws:ää kohtaan. Olen siis luovuttanut ja lopettanut ilosanoman levityksen ja nautin tällä tekniikalla melomisesta yksikseni. Tai enhän minä tiedä, olenko ainoa "näillä selkosilla".

Mutta ylävartalon painon hyväksikäyttöä voi soveltaa myös moderniin melontatapaan. Siis kanoottia eteenpäin vievä voiman tuottamiseen. Tapahtuuko ohjailu sitten J:llä, puolta vaihtamlla, "perä-pry:llä", tms. on sitten asia erikseen. Tässä keskitytään vain ns. oleelliseen.

Ja lyhyt oppimäärä menee näin:

Kun melan lapa on upotettu mahdollisimman kauas eteen, pärskeettä ja äänettömästi, niin vetovaihe alkaa. On se hetki, jolloin eteenpäin vievä voima tuotetaan, tehottomasti tai tehokkaasti. Tavallisesti vetovaihe kuvataan siten, että yläkäsi työntää melaa viistosti eteen ja alas samalla kun alakäsi vetää taakse. Oikeastaan melan lapa ei liiku vedessä lainkaan (tai vain hyvin vähän), vaan kanootti liukuu eteenpäin luoden illuusion melan liikkeestä. Käsien kyynärkulmat eivät vedon aikana muutu, koska käsien lihaksilla ei kanootti pitkään kulje. Vartalossa ne pitkäkestoiseen työhön pystyvät lihakset ovat.

Mutta se yläkäden rooli, missä se on? Se on tässä: Ajattele siirtäväsi ylävartalon painoa melaan taittamalla vartaloa hieman eteenpäin lantiosta samalla kun kallistat vartaloa melaan päin. Tämä tehdään samalla hetkellä, kun mela työnnetään veteen. Mutta älä anna painon mennä melapuolen polven kautta (oletan melojan melovan polviasennossa) kanoottiin, vaan siirrä se yläkäden kautta melaan! Näin kanootti ei kallistu melan puolelle, vaan se pysyy vaakatasossa. Sitten on vedon vuoro: palauta hartialinja menosuuntaan nähden kohtisuoraan ja vartalo etunojasta pystysuoraan. Myös melan puoleinen olkapää nousee, joten hartialinja palautuu vaakasuoraan (melapuolen hartia on vedon alkaessa alempana, koska lavan upotusvaiheessa se tipahtaa alemmas). Tässä on kysymyksessä 3D-liike!

ÄLÄ nosta vartaloa pystyyn, siis ajattele vetäväsi hartilinjaa taaksepäin, vaan vedä melapuolen suoliluu (lantio) melan viereen. Sama asia toisin sanoin: Työnnä melapuolen polvella kanoottia eteenpäin melasta kiinni pitäen ja sitä tukipisteenä käyttäen. Liikkeen seurauksena vartalo suoristuu, kun lantio työntyy hartialinjan alle. Yläkäden alaspäin painava voima tulee vartalon painon siirtämisestä melaan, ei melan aktiivisesta painamisesta. Eteenpäin osoittama voimakomponentti on seurausta hartialinjan liikkeestä.

Vanha hokema "älä vedä melaa taaksepäin, vaan itsesi melan luo" pysyi minulle pelkkänä hokeman, ennen kuin opin yllä kuvatun proseduurin. Tärkeää on siirtää vartalon paino melaan vedon alkaessa ja vetoa tehtäessä se siirtyy vartalon suoristumisen seurauksena taas tasapainosessa kolmipistetuennassa, siis polvien ja takapuolen varassa. Ja kanootti pysyy vaakasuorassa koko ajan. Vartalon eteen kallistaminen, painon siirto melaan ja takaisin tukikolmioon ovat kaikki hienoviritteisiä tapahtumia, joten älä liioittele!

Ja eikun melomaan ja kokeilemaan, jos ylläolevassa oli jotain uutta!

Oliko? Vai pitäisikö voimantuotto tehdä jotenkin toisin? Muuten, McGuffinien Paddle Your Own Canoe on erinomainen lähde!

-Fögö fögö


Kirjoittaja Weltsu » 01 Elo 2013 17:54
Kyllä näköjään vanhakin koira voi vielä oppia uusia asioita. Tarkoitan tällä omaa avokanoottimelontaani ja eri tyylejä.

Entisenä koskisyöksy- ja jokimaratonmelojana olen vuosikymmenet hokenut kaikille melojille (kajakki ja avokanootti), ettei vartaloa saa nyökytellä minnekään vaan ainoastaan kierretään pystyakselin suhteen. Tämä on tärkeää juuri kapeakeulaiselle kajakille, koska keula alkaa muutoin pomppia. Avokanooteissa sensijaan on enemmän kantavuutta ja vartalon liikettä ja lihaksia voi käyttää monilla eri tavoilla, kuten Fögö kirjoitti.

Tänä kesänä on vasen olkapääni vihoitellut ja kajakkimelonta on aika tuskallista. Avokanootilla olen sensijaan meloskellut kohtuu pitkiäkin päivätaipaleita.

Olen pitänyt kolmea erityyppistä ja pituista melaa mukana. Pääosin lipittelen lyhyehköllä vinkkelimelalla. Välillä vaihdan ylipitkään melaan, jolloin yläkäsi nousee reilusti pään yläpuolelle. (Kuten fysioterapeutti neuvoi aikoinaan jumppaamaan olkapään lihaksia...) Välillä käytän lyhytvartista, mutta pitkälapaista "saukonhäntämelaa", jolloin vartalon pieni nyökkiminen eteen antaa voimaa yläkäden kautta. Erilaisia tyylejä vaihdellen matka taittuu ja hieman eri lihasryhmät saavat töitä.

Näin se matka taittuu.

Weltsu, Veli-Matti Lehtonen Weltsu


Kirjoittaja Martti P. » 13 Elo 2013 12:16
fögö kirjoitti:Muuten, McGuffinien Paddle Your Own Canoe on erinomainen lähde!
Ainakin yläkäden käyttö käy kirjan kuvia katsellessa harvinaisen selväksi. Fögön seikkaperäinen selostus on vähän vaikea muistettavaksi melomaan lähtiessä, jollei sitä printtaa eteensä. Mutta omakohtainen kokemus tukee yläkäden voimakasta roolia. Itselleni se merkitsee sitä, että voima siirtyy kropasta olkapään kautta ojentuneeseen yläkäteen ja siitä melaan ja edelleen vedoksi. Kuinka usein näkeekään, että yläkäsi aloittaa vedon kyynärpää taipuneena , ikäänkuin ranteesta lähtevänä kainalovetona. Tällainen veto alkaa auttamatta liian takaa vajaatehoisena. Jotkut väittävät, että suorilta käsiltä lähtevä veto ei sovi heidän anatomialleen. Mutta kun kokeilee kierrot kohdalleen, niin johan alkaa sopia.

McGuffinien kirja on erinomaisen hyvä kirja, vaikkakin enemmän mutkitteluun keskittyvä. Suoraan melonnasta taitaa olla sivu pari. Oleellinen kohta on sentään se, jossa kehotetaan aloittelijaa ensin perehtymään tehokkaan suoraan melonnan haasteisiin ja sitten vasta palkitsevampiin temppuihin.

Pariskunta on kyllä varmasti myös suoraan melonnan ekspertti korkeimmassa potenssissa.Onhan heillä takanaan Kanadan halkimelonta vuonna 1983 St. Lawrence-joen suulta Yläjärven ja Winnipegin kautta Mckenzie-joelle ja sitä myöten Inuvikiin Beaufortin merelle. 8000 km 7 kuukauden aikana kahden vuoden kesinä. Alla 18½-jalkainen kevlar-Sawyer ja työvälineinä Grey Owl-melat. Kirjoittivat reissustansa kirjankin "Canoeing across Canada". Tästä retkestä 99% oli suoraan melontaa. Kovin suoritus oli Yläjärven pohjoisrannan (800 km) melonta kahdessa viikossa, josta 12 melontapäivää, 2 kelinpitopäivää. Eli Suomenlahden ylitys tai Partalansaaren kierto päivittäin.

Onhan heidän teksteissään vähän meikäläiselle outojakin asioita. Etenkin ohje: "Pick Your Paddling Side and Stick to It". Eli valitse melontapuolesi ja pysy siinä. Mutta siinä on tietenkin takana se viisaus, että manöövereissä ei pidä vaihtaa melaa kädestä toiseen, vaan tarvittava puolenvaihto hoituu crossein. Mutta lieneekö Kanada melottu läpi tällä tyylillä? Ainakin matkakirjan harvoissa kuvissa rouva aina esiityy mela vasemmalla. Melontaoppaassa näkyy sentään välillä melovan oikealtakin.

Hassulta tuntuu myös puhe "modernista" J-vedosta, jossa mela tuetaan kanootin laitaan eikä "vanhanaikaiseen" tapaan pidetä irti kanootista. Muistan, että ensimmäisinä kanoottivuosinani 1970-luvulla kulutin monista muovipintaisista 160-senttisistä alumiinimeloista muovit pois juuri tällä menetelmällä. Ja siinä sivussa kolosin kanootin laidat. Ja tämä kirja on julkaistu v. 1999.

Kuin ohimennen mainitaan J-vedon jälkeinen "feathered" palautus. Eli pitkin pintaa uitellen sopivassa kulmassa. Sillä pitäisi hoitua loput suunnan korjauksesta. Taitaa olla kysymyksessä vanha tuttu "Canadian Stroke", jolla itse asiassa usein pystyy hoitelemaan koko korjauksen elegantisti ilman J-vääntöjä.

Kirjassa on myös erilaisia jumppa-asentoja kuvaileva joogaosasto, josta moni varmaan voi saada virikkeitä. Pitäisi itsekin kokeilla, mutta tähän asti on riittänyt vain täysi relaaminen palautuksen aikana. Viitseliäisyyden puutetta.

Kehottavat ajattelemaan, että kanottiin pukeudutaan sen sijaan että siihen istuttaisiin. Että se on alaruumiin jatke. Niinkuin housut, pitänee siis ajatella. Mela taas on käsien ja yläruumiin jatke. Minä tähän lisäisin, että kanootti on kuin soitin, josta on saatava ulos kunnon musaa eikä epämääräistä meteliä.

Martti Martti P.


Kirjoittaja Weltsu » 23 Elo 2013 20:41

Näitä hienon hienoja tekniikoita sitten syystapaamisessa! Ekakertaa elämässäni näin miten Fögö "heilutti" kanootin tyhjäksi ja sitte kiipesi sisään. Oli joskus miekka ja kilpi vuodella ja paikka oli jossain Tampereen paikkeilla Murolessa.

Nyt meillä on hyvä paikka opetella pelastamisia, vaikkakin osa porukasta todella nauttii tasaisen veden melonnasta. Mutta jos joku sielläkin kaatuu? Retkilastissa kukaan ei kaadu. Ohjaajan tulee osata homma jos jokin sittenkin menee pieleen.

Tulee antoisa syystapaaminen. Paikka on aivan mahtava ja asioita on porukalla moneen junaan...

Nähdään


Weltsu, Veli-Matti Lehtonen Weltsu


Kirjoittaja tuomas.tuomi » 05 Syys 2013 15:16
fögö kirjoitti:...erin siksi, että harjoittelin northwoods stroke (nws) -nimellä kulkevaa perinnemelontatapaa. ...na yritin levittää tätä ilosanomaa myös kanssamelojille.

-Fögö

Nyt kyllä pitää kiittää julkisesti Fögöä!! Sain häneltä erinomaista opetusta! Nws on hyvä tekniikka saukonhäntä-melalle. Melonta oli jossain määrin käynyt tylsäksi minulle, ja tuolla nws vedolla huomasi että on aivan aloittelija melonnassa ko. tyylisuunnalla.

En nyt tiedä onko tämä oikeaoppinen, mutta parampaakaan en löytänyt. http://www.youtube.com/watch?feature=pl ... bN4el2ZrtI

Hauskuus taas palasi melontaan!
Terv. Tuomas T. tuomas.tuomi


Kirjoittaja Julle » 10 Syys 2013 00:27
Moi,
kertokaas vielä onko Canadien stroke, knifing J, ja nws kaikki samaa tekniikkaa? Sen käsityksen ainakin tuosta videoltakin saa. Tää on kiinnostava aihe, olen ajatellut hankkia ensi kesäksi ensimmäisen perinnemelani ja alkaa treenata tekniikkaa kunnolla. Olen sitä jo itsekseni kokeillut ja saanut vähän tolkkua siihen jo nykyisillä meloillanikin.

Pitää kertoa vielä tämä:
Hankin pari kesää sitten epähuomiossa liian pitkän melan. Koska se nyt oli kuitenkin ostettu, pitihän silläkin meloa, kun oli muuten ihan hyvä mela. Se osoittautuikin ihan parhaimmaksi virheostokseksi ikinä, sillä ylipitkä mela pakotti tekemään vartalon kiertoa, mitä en aikaisemmin ollut saanut onnistumaan. Sen seurauksena tekniikka paranikin tuntuvasti, ja aloin hiljalleen ymmärtämään jotakin tuosta kanadalaisestakin vedosta.

Ei kun lisää treeniä. Ja kuulen mielelläni lisää sekä nws:stä että yläkädestä. Olen jo yllättänyt itseni hosumasta käsillä täällä tietokoneen ääressä, kun olen yrittänyt sisäistää mitä olette kertoneet - kuivaharjoittelua Hyvä ettei ole tuoli kaatunut kun olen nojannut rahissa polvella kuviteltua kanoottia

Julle Julle


Kirjoittaja Weltsu » 10 Syys 2013 13:12
Nimistä eri vedoissa en kommentoi, mutta "ylipitkällä?" miiten niin, melalla olen saanut kipeät olkapääni toimimaan siedettävästi. Fysioterapeutti aikoinaan kehoitti nostamaan kättä pystyyn ja vahvistamaan samalla etupuolen lihaksia. No tämä on toinen tarina tehokkaasta melonnasta.

Alakäsi se vasta huomiotta usein jää. Kun heittää melan eteen ja ojentaa sekä käden että vielä olkapään samaan suuntaan, sitten polkaisee (ei ole jalkatukea monessakaan kanootissa!) vedon puoleista jalkaa, suoristuneen yläkäden "pönkkään" painaa hartiavoimin niin johan tulee paattiin vauhtia. Kokeilimme viime viikonlopun retkellä jonkin aikaa rivakkaa siirtymisvauhtia. Kämmenpuoli kipeytyi sekä jalat. Tuli yläkädelle painetta ja samalla hieman sitä j-vetoa, jolloin kahvakäsi ei ollut kunnolla melassa, vaan paine kohdistui pienelle alalle kämmentä. Oma vika, mutta vauhtia löytyi.

Kyllä kannattaa välillä keskittyä tekniikkaan. Rauhaisasti meloskellen se ei ole niin oleellista, mutta tuulessa taikka siirtymätaipaleella on kiva testailla eri tekniikoita sekä meloja. Melaa ja eri muotoisia/mallisia vaihtelemalla tulee rasitettua hieman eri lihaksia.

Weltsu, Veli-Matti Lehtonen Weltsu


Kirjoittaja tuomas.tuomi » 10 Syys 2013 20:34
Tässä hienoa linkki Mr F. http://vimeo.com/24585419

Juttua on Englanniksi täällä http://www.songofthepaddle.co.uk/forum/showthread.php?20662-North-Woods-stroke
Terv. Tuomas T. tuomas.tuomi


Kirjoittaja Tiina Kujansuu » 10 Syys 2013 21:51
Tässä videossa on se kuinka minulle on opetettu knifing-J stroke. Variaatioita on muitakin. Mutta mela palautetaan takaisin osan matkaa (osittain) veden alla.
http://www.youtube.com/watch?v=HOyVmkNRgCU
Hyvä että tuomas kaivoi esiin Mr F:n, koska olen etsinyt tovin videota jossa näkysi kunnolla vartalon kierto. Sitä on minusta vaikeaa havaita. Erityisesti jos ihmiset istuvat jalat eteenpäin näyttää siltä ettei vartalon kiertoa ole lainkaan. Tuossa videossa mennään tavallisella J-vedolla eteenpäin. Käsittääkseni tunnettu myös nimellä pitch.
http://vimeo.com/24585419

Indian stroke:ssa vaihtuu melan vetopuoli, eli mela pyörii kädessä. (Tunnettu myös nimellä rolling-J tai silence stroke)

Canadian strokessa mela palautetaan kokonaan veden alla, mutta vetopuoli ei vaihdu.

North wood stroke on kuten (lyhyt) knifing-J, mutta yläkäden ote melasta on erilainen. Eli voidaan käyttää pidempää melaa. Luulisin ettei onnistu jos melassa on tavallinen t-kahva.

Menikö oikein? Korjatkaa jos olen väärässä.

Tiina Kujansuu


Kirjoittaja Martti P. » 11 Syys 2013 17:24
Piti oikein kaivaa esiin Bill Masonin "Path of the Paddle", kun ei ole tuota kurssitaustaa. Ja siellähän sivulla 20-21 esitellään "knifing J" erittäin selkeästi. Ja samalla mainitaan, että toiselta nimeltään tämä kaunis liike (suosikkini) on "Canadian stroke". Siinä siis palautusvaihe alkaa korjaavalla pyyhkäisyllä pitkin pintaa. Joko saukonhännän kärjellä kuten Mason tai nykymelan alanurkalla.

Youtuben videolla saa kalpean aavistuksen siitä, miltä kanadalaisvedon pitäisi näyttää. Sen sijaan se on malliesimerkki epätehokkaasta melonnasta. Vetovaiheen jälkeen seuraa täysin hyödytön uitteluosio, joka kestää yhtä kauan kuin itse veto. Kun sen sijaan pitäisi tehdä viistävä palautus heti vedon jatkeeksi. Mason sanoo sattuvasti: "A well done Canadian stroke is the pinnacle of perfection in motion: however, it can take years to master perfectly. Some people never do get it quite right".

Fögön esimerkki edustaa mielestäni pitch strokea, joka siis ei ole sama kuin j-stroke. Edellisessä lapakulma muuttuu vedon aikana saaden aikaan korjauksen. Jälkimmäisessä vääntö tehdään vasta vedon lopussa.

Intiaanivedossa kahva todella pyörähtää kämmenessä, kun sen tekee tavallisella melalla. Esim. saukonhännällä tämä vedenalainen palautus onnistuu ilman tuota kääntöä. Tämä siis ei ole canadian stroke.

Martti

Säätöpenkkiä ja melontatekniikkaa

Säätöpenkkiä ja melontatekniikkaa

Kirjoittaja M.Mantere » 03 Heinä 2010 20:43
Minulla on MR Legend 15 jonka hankin jokikäyttöön sooloksi ja ajatuksena oli kokeilla myös kaksin melontaa. Etupenkiltä taaksepäin meloen kaikki toimii hyvin, polviltaan vakaa ja penkillä istuen jalat edessä onnistuu sileällä. Hieman kiikkerä sileällä mutta koskessa turvallisen ja vakaan tuntuinen. Metrisen kiven yli tultiin komeasti ilman tasapaino ongelmia, pitänee harjoitella kosken lukua.
Kun emäntä istui keulassa jalat edessä ilman melaa ja minä polvillaan takana niin melonta oli vaivatonta mutta huterahkoa. Tuntui että harjoittelulla saataisiin vartalon liikkeet sovitettua ja homma toimimaan.
Kun keulaan istui 110 kg kaveri, minä olen 115 niin homma muuttui vaarallisen kuuloiseksi vaikka kaveri meloi myös. Kantavuus riittää kyllä mutta ilman kuormaa painopiste on aivan liian ylhäällä. kaveri ei pysty polvistumaan, minä olin takana haarat levällään polvillaan. Ei tullut oloa että lähdettäisiin Näätämöjoki melomaan kahdestaan.

Kysymyksiä: Hankinko kaksikoksi toisen kanootin vai kehitänkö penkkiin säädön jolla sitä voisi laskea 5 cm kun meloo jalat edessä. Jalat alla korkeus on hyvä yksin meloessa kun kengän koko on 47. Penkki on 25cm pohjasta. Soutukäytössä 20 cm korkea irtopenkki on todella vakaa. Soolona tämä on sitä mitä kaipasinkin, kaksikkona haasteellinen.

Onko olemassa jälkiasenteista kaupallista säätöpenkkiä tai teillä kuvia omista ratkaisuista. Olen miettinyt vaneriin leikattua aukkoa jossa penkin voi asettaa kahdelle korkeudelle ja lukita kumiköydellä. Vaneri roikkuu partaasta pystyssä kinnitettynä vakiopenkin ruuvien reikiin, penkkinä vakio"cane" penkki, vain kannattimet poistetaan.

Näin aloittelijalle varsinkin vastatuulimelonta on haasteellista. Olen saanut hyviä vinkkejä keskusteluketjuista. Kiitos siitä kaikille. Ensin tuntui mahdottomalta että voi meloa mela pystyssä mutta kyllä se rautakankikin taipuu ja nyt voi jo kokeilla kaiken maailman vetoja ja tekniikoita. Ällistyttäviä juttuja yhdellä lavalla voi tehdä. Aluksi käytin vastatuuli sileillä kajakkimelaa mutta nyt sen jättää jo kotiin ja suoriutuu tavallisella melalla, haasteita, kiva.

MikkoM.Mantere Viestit: 59Liittynyt: 20 Maalis 2010 20:24Paikkakunta: Tornio


Kirjoittaja Martti P. » 05 Heinä 2010 10:04
Legend 15 taitaa olla pienimmästä päästä kanootti, jota vielä kehtaa nimittää kaksikoksi. Kun siihen istuu kaksi täysikasvuista melojaa kuten sinä ja kaverisi, niin en ihmettele siitä koituvia tuntemuksia. Kyllä silloin pitää olla jo oikea kaksikko alla, ja mieluimmin mahdollisimman iso. Tai ainakin kohtuullisen leveä. Jos Mad Riverin mallistosta puhutaan, niin Reflection 17 voisi olla sopiva. Ei kaiketi mikään vauhtihirmu, mutta tukeva. Painoa on yli 30 kiloa, mutta sehän ei ole ongelma noin riskeille miehille.

Korkeussuunnassa säädettäviä penkkejä on joissakin mallistoissa, mutta tuskin irrallisina varusteina. Mikään ei estä kehittelemästä omia ratkaisuja. Polvi-istunnassa melominen tuntuu todella stabiililta istuma-asentoon verrattuna. Pelkkä polvien pudottaminen penkin alle laskee soolomelojan painopistettä kolme tuumaa. Kallistusten hallinta polviasennossa on myös tehokkaampaa kuin istualtaan.

Soolon melominen katse perään päin on aika hyvä ratkaisu, mutta vaatii usein lisäpainoa melojan eteen vaikkapa vesikanisterin muodossa, jos muuta kuormaa ei ole. Muutoin tahtoo vastatuuleen melomisessa olla ongelmia, ja varsinkin tuuleen nousussa.

Jos sinulla ja emännällä on suuri painoero, niin huteruuden tunne syntyy siitä, että keula nousee korkealle. Siinäkin auttaa lisäkuorma etuosaan. Paras ratkaisu olisi pituusssuunnassa säädettävä etupenkki, jollainen on monessa isommassa kanootissa.

MarttiMartti P. Viestit: 163Liittynyt: 15 Huhti 2010 17:05


Kirjoittaja M.Mantere » 05 Heinä 2010 21:52
Kiitoksia. Pitää kokeilla vesikanisteria ja melontapaikan muutosta säkkipenkin avulla soolona.

Täytynee hyväksyä se ettei samalla kanootilla voi tehdä kaikkea. Tämä soveltuu jokiretkeilyyn, lampikalastukseen heittelemällä ja lohensoutuun kaikki soolona. Lampikalastukseen teen vielä keulaan ja perään läpiviennit ankkuriköyttä varten. Kahdella ankkurilla saa hallittua asentoa paremmin, köysilukot keskelle partaan alle. Heittäminen ja "manoveeraaminen" paljon helpompaa kuin kalastus SOT:issa joka sopii paremmin merelle.

Kun on hyvin syönyt niin kaksikkokäytön kaverin kanssa unohdan. Siihen tarvitsisin varmaan Wenonah cascade 17,6:n , champlainin tai esquif prospector 17:n koska käyttöalue olisi Näätämö, Ivalojoki, Inarijärvi.

MikkoM.Mantere Viestit: 59Liittynyt: 20 Maalis 2010 20:24Paikkakunta: Tornio


Kirjoittaja M.Mantere » 19 Heinä 2010 23:56
Kokeilin melomista siten että keulassa oli n.20 kg vesikanisteri jota siirtelin tuulen suunnan mukaan. Tämä avasi aivan uudelleen melontaa, nyt loppui keulan vaeltelu vastaisessa ja kuvittelee jo osaavansa meloa. Kiitoksia vinkistä Martti. Nyt en enää tuskaile melatekniikankaan kanssa niin paljon kun trimmi on oikea. Nyt valkeni kuinka paljon oikea painopiste vaikuttaa kanootin käyttäytymiseen, oli kuin meloisi eri vehkeellä. Sileällä paino edessä suuntavakavuus parani ja koskessa paino polvissa kiinni käsiteltävyys säilyi loistavana.

MikkoM.Mantere Viestit: 59Liittynyt: 20 Maalis 2010 20:24Paikkakunta: Tornio


Kirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 20 Heinä 2010 23:56
Hävittiin Martille ja Tuomakselle Sommarö-runtissa runsaaan 14 kilsan matkalla 8 minuuttia, noin 10 %!

Tietysti pääsyy on hauiksissa, mutta ainakin perämies musertui, kun joutui kolmanneksen matkasta vetämään 45 asteen kulmassa kanoottia sekä eteenpäin että sivulle kompensoimaan tuulen kääntävää vaikutusta. Ensi kerralla kanootissani on säädettävä keulapenkki.
Yleensä noissa koitoksissa ei tule edes hiki - tällä kertaa oli selkä kipeä vielä seuraavana päivänä.
Trimmi on a ja o, mitä lujempaa mennään sen enemmän A & O
Jaakko~


Kirjoittaja Martti P. » 21 Heinä 2010 11:40

Jaakko Makikyla kirjoitti:Tietysti pääsyy on hauiksissa, mutta...

Hauiksia en ensimmäiseksi menisi syyttämään. Olen ollut huomaavinani, että melojat, joilla on päällisin puolin samanlaiset hauikset, saattavat saada kanootin kulkemaan ihan eri nopeuksilla. Enemmän riippuu siitä, mitä mela tekee vedessä. Tarkoitan tässä matkanopeutta, jolla noissa kisoissa pääosin edetään. Spurtit ovat sitten erikseen, ja tietysti kaikki vääntäminen ja kampeaminen, silloin hauista kysytään. Esimerkki omasta elämästä: juoksu- ja hiihtokunto on pudonnut 20 vuodessa 30%, mutta matkamelontakunto on hyvin pysynyt, vaikka hauikset ovat kadonneet.

Arvioni on, että 18½-jalkaisella kaksikkomiehistöllä on kohtuutekniikalla mahdollista pitää 9-9,5 km/h kisavauhtia pari tuntia. Kun siitä lähdetään yrittämään kovempaa, niin sitten jo hauista tarvitaan.

MarttiMartti P. Viestit: 163Liittynyt: 15 Huhti 2010 17:05


Kirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 21 Heinä 2010 14:02

Martti P. kirjoitti:
Arvioni on, että 18½-jalkaisella kaksikkomiehistöllä on kohtuutekniikalla mahdollista pitää 9-9,5 km/h kisavauhtia pari tuntia.
Kun siitä lähdetään yrittämään kovempaa, niin sitten jo hauista tarvitaan.

Martti
Joo - tekniikkaa pitää hioa. Me molemmat huomasimme, että 8,5–9,2 kilsan nopeudella kanootti kulki itseasiassa kevyemmin, kuin alhaisilla nopeuksilla. Tuo tasaisen nopeuden saavuttamininen on varmasti etenemisen salaisuus. Pitää meloa huolella, pitää olla trimmi oikein. Pariin tuntiin pitäisi pystyä tekemään 6000 hyvää melanvetoa. Tasavarmasti näin ei mennyt.

Juuri tämän vuoksi melonta yksilapaisella on niin kiinnostavaa.

Koottava Pakboat kanootti

Koottava kanootti - Pakboat

Kirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 22 Touko 2011 19:36
Tuli kysymys Pakboatista, jollaisia minulla on ollut kaksin kappalein. Jaan kommentini tännekin:
Pakboatista: minulla ei ole kokemusta muista koottavista kuin Pakboatista ja sitten ilmatäytteisistä Grabnereista. Grabneria olen muutaman kerran kokeillut, mutta toisaalta matkannut paljon kumikanoottiporukoissa.
Puhallettaviin verrattuna Pakboat on vähän hankalampi kuljettaa: painaa hieman enemmän ja vie pakattuna vähän enemmän tilaa. Se omn myös hitaampi koota ja reissun jälkeen purkaa.

Mutta vesillä se on omaa luokkaansa. Marssivauhti on sama kuin normaaleilla avokanooteilla, 6-6,5 km/t. Solona ja suuremmilla nopeuksiaa oma 14-jalkainen pakboatini alkaa vikuroida. Sen suuntavakavuus jotenkin karkaa käsistä ja kun se alkaa kääntyä, ohjailuvoimat kasvavat sen verran suuriksi, että helpompi on pudottaa nopeutta ja kiihdyttää uudelleen. Vika voi olla myös minussa ja kuormaamisessa. Sain juuri uuden köliputken. Vanhan putken jatkokohtien liitokset pettivät huolimattoman käsittelyn seurauksena. En ole vielä kokeillut vehjettä uudella putkella.

Koskissa Pakboat on kuin taikapatja. Tottelee ohjausta ja myötäilee aaltoja. Kanootissa pysyy ja kanootti pysyy kuivana. Ilman muuta paras koski-inkkarini.

Kokoaminen ja purkaminen vie n. 45 minuuttia. Kokoaminen on helpompaa, jos on kaveri apuna. Kylmällä, alle 10 asteen lämpötiloissa muoviset leuat putkien päissä rapsahtavat helposti poikki, ellei niitä esilämmitä esim. autossa tai kämmenen sisässä. Tässä maltti on valttia. Olenkin viilannut leukoja hieman löysemmiksi, jotta rasitus muoviin kanoottia kootessa olisi pienempi.

Kanootin sivuilla olevat ilmaputket, joilla ulkokuori pingoitetaan, vakavoittavat kanoottia vesiastissa loistavasti. Kanootti on vakaa täydessä vesilastissakin. Mulla on keulassa ja perässä lisäkellukksseet ja kaatutnut kanootti nousee vedestä ja jää virtaan kellumaan ylösalaisin. Paras mahdollinen asento kivisessä koskessa.

Polviasennossa meloessa on hyvä pitää kunnon pehmusteet polvien kohdalla. Veneen pohja ei juurikaan suojaa polvia kivien iskuilta. Muuten joustava runko kestää kovaakin kohtelua. Muovinipsujen lisäksi mitään muuta ei ole käytössä hajonnut.

Reissun jälkeen kanootti kannattaa huuhdella hyvin suihkussa ja kuivata sen jälkeen. Muovin ikää lisää, kun sen huoltaa edes keran kaudessa 303-kamalla. http://www.welhonpesa.fi/tuote/639/303- ... suojaspray

Täällä kuvia Pakboat-reissuiltani

https://picasaweb.google.com/7aacco/Pakboat#

Muita kehuja ei tule mieleen.