Säätöpenkkiä ja melontatekniikkaa

Säätöpenkkiä ja melontatekniikkaa

Kirjoittaja M.Mantere » 03 Heinä 2010 20:43
Minulla on MR Legend 15 jonka hankin jokikäyttöön sooloksi ja ajatuksena oli kokeilla myös kaksin melontaa. Etupenkiltä taaksepäin meloen kaikki toimii hyvin, polviltaan vakaa ja penkillä istuen jalat edessä onnistuu sileällä. Hieman kiikkerä sileällä mutta koskessa turvallisen ja vakaan tuntuinen. Metrisen kiven yli tultiin komeasti ilman tasapaino ongelmia, pitänee harjoitella kosken lukua.
Kun emäntä istui keulassa jalat edessä ilman melaa ja minä polvillaan takana niin melonta oli vaivatonta mutta huterahkoa. Tuntui että harjoittelulla saataisiin vartalon liikkeet sovitettua ja homma toimimaan.
Kun keulaan istui 110 kg kaveri, minä olen 115 niin homma muuttui vaarallisen kuuloiseksi vaikka kaveri meloi myös. Kantavuus riittää kyllä mutta ilman kuormaa painopiste on aivan liian ylhäällä. kaveri ei pysty polvistumaan, minä olin takana haarat levällään polvillaan. Ei tullut oloa että lähdettäisiin Näätämöjoki melomaan kahdestaan.

Kysymyksiä: Hankinko kaksikoksi toisen kanootin vai kehitänkö penkkiin säädön jolla sitä voisi laskea 5 cm kun meloo jalat edessä. Jalat alla korkeus on hyvä yksin meloessa kun kengän koko on 47. Penkki on 25cm pohjasta. Soutukäytössä 20 cm korkea irtopenkki on todella vakaa. Soolona tämä on sitä mitä kaipasinkin, kaksikkona haasteellinen.

Onko olemassa jälkiasenteista kaupallista säätöpenkkiä tai teillä kuvia omista ratkaisuista. Olen miettinyt vaneriin leikattua aukkoa jossa penkin voi asettaa kahdelle korkeudelle ja lukita kumiköydellä. Vaneri roikkuu partaasta pystyssä kinnitettynä vakiopenkin ruuvien reikiin, penkkinä vakio"cane" penkki, vain kannattimet poistetaan.

Näin aloittelijalle varsinkin vastatuulimelonta on haasteellista. Olen saanut hyviä vinkkejä keskusteluketjuista. Kiitos siitä kaikille. Ensin tuntui mahdottomalta että voi meloa mela pystyssä mutta kyllä se rautakankikin taipuu ja nyt voi jo kokeilla kaiken maailman vetoja ja tekniikoita. Ällistyttäviä juttuja yhdellä lavalla voi tehdä. Aluksi käytin vastatuuli sileillä kajakkimelaa mutta nyt sen jättää jo kotiin ja suoriutuu tavallisella melalla, haasteita, kiva.

MikkoM.Mantere Viestit: 59Liittynyt: 20 Maalis 2010 20:24Paikkakunta: Tornio


Kirjoittaja Martti P. » 05 Heinä 2010 10:04
Legend 15 taitaa olla pienimmästä päästä kanootti, jota vielä kehtaa nimittää kaksikoksi. Kun siihen istuu kaksi täysikasvuista melojaa kuten sinä ja kaverisi, niin en ihmettele siitä koituvia tuntemuksia. Kyllä silloin pitää olla jo oikea kaksikko alla, ja mieluimmin mahdollisimman iso. Tai ainakin kohtuullisen leveä. Jos Mad Riverin mallistosta puhutaan, niin Reflection 17 voisi olla sopiva. Ei kaiketi mikään vauhtihirmu, mutta tukeva. Painoa on yli 30 kiloa, mutta sehän ei ole ongelma noin riskeille miehille.

Korkeussuunnassa säädettäviä penkkejä on joissakin mallistoissa, mutta tuskin irrallisina varusteina. Mikään ei estä kehittelemästä omia ratkaisuja. Polvi-istunnassa melominen tuntuu todella stabiililta istuma-asentoon verrattuna. Pelkkä polvien pudottaminen penkin alle laskee soolomelojan painopistettä kolme tuumaa. Kallistusten hallinta polviasennossa on myös tehokkaampaa kuin istualtaan.

Soolon melominen katse perään päin on aika hyvä ratkaisu, mutta vaatii usein lisäpainoa melojan eteen vaikkapa vesikanisterin muodossa, jos muuta kuormaa ei ole. Muutoin tahtoo vastatuuleen melomisessa olla ongelmia, ja varsinkin tuuleen nousussa.

Jos sinulla ja emännällä on suuri painoero, niin huteruuden tunne syntyy siitä, että keula nousee korkealle. Siinäkin auttaa lisäkuorma etuosaan. Paras ratkaisu olisi pituusssuunnassa säädettävä etupenkki, jollainen on monessa isommassa kanootissa.

MarttiMartti P. Viestit: 163Liittynyt: 15 Huhti 2010 17:05


Kirjoittaja M.Mantere » 05 Heinä 2010 21:52
Kiitoksia. Pitää kokeilla vesikanisteria ja melontapaikan muutosta säkkipenkin avulla soolona.

Täytynee hyväksyä se ettei samalla kanootilla voi tehdä kaikkea. Tämä soveltuu jokiretkeilyyn, lampikalastukseen heittelemällä ja lohensoutuun kaikki soolona. Lampikalastukseen teen vielä keulaan ja perään läpiviennit ankkuriköyttä varten. Kahdella ankkurilla saa hallittua asentoa paremmin, köysilukot keskelle partaan alle. Heittäminen ja "manoveeraaminen" paljon helpompaa kuin kalastus SOT:issa joka sopii paremmin merelle.

Kun on hyvin syönyt niin kaksikkokäytön kaverin kanssa unohdan. Siihen tarvitsisin varmaan Wenonah cascade 17,6:n , champlainin tai esquif prospector 17:n koska käyttöalue olisi Näätämö, Ivalojoki, Inarijärvi.

MikkoM.Mantere Viestit: 59Liittynyt: 20 Maalis 2010 20:24Paikkakunta: Tornio


Kirjoittaja M.Mantere » 19 Heinä 2010 23:56
Kokeilin melomista siten että keulassa oli n.20 kg vesikanisteri jota siirtelin tuulen suunnan mukaan. Tämä avasi aivan uudelleen melontaa, nyt loppui keulan vaeltelu vastaisessa ja kuvittelee jo osaavansa meloa. Kiitoksia vinkistä Martti. Nyt en enää tuskaile melatekniikankaan kanssa niin paljon kun trimmi on oikea. Nyt valkeni kuinka paljon oikea painopiste vaikuttaa kanootin käyttäytymiseen, oli kuin meloisi eri vehkeellä. Sileällä paino edessä suuntavakavuus parani ja koskessa paino polvissa kiinni käsiteltävyys säilyi loistavana.

MikkoM.Mantere Viestit: 59Liittynyt: 20 Maalis 2010 20:24Paikkakunta: Tornio


Kirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 20 Heinä 2010 23:56
Hävittiin Martille ja Tuomakselle Sommarö-runtissa runsaaan 14 kilsan matkalla 8 minuuttia, noin 10 %!

Tietysti pääsyy on hauiksissa, mutta ainakin perämies musertui, kun joutui kolmanneksen matkasta vetämään 45 asteen kulmassa kanoottia sekä eteenpäin että sivulle kompensoimaan tuulen kääntävää vaikutusta. Ensi kerralla kanootissani on säädettävä keulapenkki.
Yleensä noissa koitoksissa ei tule edes hiki - tällä kertaa oli selkä kipeä vielä seuraavana päivänä.
Trimmi on a ja o, mitä lujempaa mennään sen enemmän A & O
Jaakko~


Kirjoittaja Martti P. » 21 Heinä 2010 11:40

Jaakko Makikyla kirjoitti:Tietysti pääsyy on hauiksissa, mutta...

Hauiksia en ensimmäiseksi menisi syyttämään. Olen ollut huomaavinani, että melojat, joilla on päällisin puolin samanlaiset hauikset, saattavat saada kanootin kulkemaan ihan eri nopeuksilla. Enemmän riippuu siitä, mitä mela tekee vedessä. Tarkoitan tässä matkanopeutta, jolla noissa kisoissa pääosin edetään. Spurtit ovat sitten erikseen, ja tietysti kaikki vääntäminen ja kampeaminen, silloin hauista kysytään. Esimerkki omasta elämästä: juoksu- ja hiihtokunto on pudonnut 20 vuodessa 30%, mutta matkamelontakunto on hyvin pysynyt, vaikka hauikset ovat kadonneet.

Arvioni on, että 18½-jalkaisella kaksikkomiehistöllä on kohtuutekniikalla mahdollista pitää 9-9,5 km/h kisavauhtia pari tuntia. Kun siitä lähdetään yrittämään kovempaa, niin sitten jo hauista tarvitaan.

MarttiMartti P. Viestit: 163Liittynyt: 15 Huhti 2010 17:05


Kirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 21 Heinä 2010 14:02

Martti P. kirjoitti:
Arvioni on, että 18½-jalkaisella kaksikkomiehistöllä on kohtuutekniikalla mahdollista pitää 9-9,5 km/h kisavauhtia pari tuntia.
Kun siitä lähdetään yrittämään kovempaa, niin sitten jo hauista tarvitaan.

Martti
Joo - tekniikkaa pitää hioa. Me molemmat huomasimme, että 8,5–9,2 kilsan nopeudella kanootti kulki itseasiassa kevyemmin, kuin alhaisilla nopeuksilla. Tuo tasaisen nopeuden saavuttamininen on varmasti etenemisen salaisuus. Pitää meloa huolella, pitää olla trimmi oikein. Pariin tuntiin pitäisi pystyä tekemään 6000 hyvää melanvetoa. Tasavarmasti näin ei mennyt.

Juuri tämän vuoksi melonta yksilapaisella on niin kiinnostavaa.