Kemijoki

Terveisiä Kemijoelta (Leena Arpiainen 6.7.2005)


Kirjoittaja Janne Pyykkö » 28 Maalis 2010 12:56


Terveisiä omasta puolestani Kemijoelta, jossa vietin juuri viikon kahden

muun ikisinkun kanssa. Perinteinen avokanoottiretkemme suuntautui tällä

kertaa itäiseen kairaan, meloimme UKK-kansallispuiston reunalta

Kemihaarasta Pelkosenniemelle (n. 150 km). Kemijoki itsessään on

ylhäällä rauhallinen ja laskee tasaisesti. Kaikki tämän välin kosket

ovat I-luokkaa, hyvin tilaa ja leppoisaa virtaa, joten isoja ylläreitä

ei matkalla vastaan tule. Maisemat olivat komeita, säät paranivat koko

ajan, hyttyset lisääntyivät ja naama ja käsivarret paahtuivat

tummanpuhuviksi. Uusi sooloni (Wenonah Sandpiper) toimi hienosti ja on

paljon kevyempi kuin vanha MR Guideni. Leireilimme luonnossa yhtä yötä

lukuunottamatta, jolloin kohdalle sattui maatilamajoitus ja sauna.

Itikoiden takia leiripaikan valinnassa piti unohtaa pahimmat

lehtipuupusikot, mutta muuna ajankohtana retkeiltäessä yöpymispaikoista

ei olisi pulaa - toisin kuin esim. Ounasjoella.




Pelkosenniemeltä alkaa sileä joki-/järviosuus ja alempanahan Kemijoki

onkin rakennettu, kävimme katsomassa Pirttikosken voimalaa kotimatkalla

(sellainen tunnelivoimala), joten taas sivistyi tässäkin suhteessa.

Voimalan toimintaperiaate oli selvitetty ihan kansantajuisesti

opastustaulussa. Ilmeisesti tämäkin voimala on kokonaan automatisoitu,

koska ovet olivat lukossa eikä ketään näkynyt missään, ei ainoatakaan

autoa parkkipaikalla (tosin oli lauantai). Silti koneet kytkeytyivät

päälle ja pois omaan tahtiinsa konehallissa, mikä teki tunnelman

jotenkin aavemaiseksi. Mittasuhteet Pirttikoskella ovat melko isot,

sillä pelkästään voimalarakennuksen pihalta on pudostusta tunnelin

yläsuulle jo 35 metriä. Aidan yli katsominen alas veteen ei tuntunut

enää kivalta. Joki on ennen patoamista laskenut tällä koskijaksolla

kaikkiaan 27 m. Jotenkin oli kyllä tuskaa katsoa vanhaa koskenpohjaa.

Pitkä laakso, jossa ennen on virranut melkoisen kokoinen koski makasi

nyt hengettömänä ja kuivana, vain hieman vettä lirisee isojen

kivenlohkareiden välissä. Vesi menee voimalaitoksen tunneliin, joka

purkautuu vasta jonkin matkaa alempana. Olisikin ollut pitkä kanto

alempaan altaaseen, jos haluaisi kanootilla ohittaa. Eipä ihme, että

koko kompleksin rakentamiseen on tarvittu 50-luvulla parhaimmillaan 2000

työläistä. Todellinen meidän aikamme pyramidi, siis.




Vuosia pohjoista Suomea autolla ja kanootilla kolunneena on voinut myös

todeta VR:n palvelun huonontuvan vuosi vuodelta. Viime vuonnahan jo

tälläkin palstalla keskustelimme konduktöörivaunujen koosta (pienet

Kolarin- ja isommat Rovaniemen junissa) ja kanoottien mahtumisesta

niihin. Kerronpa nyt vielä tämän tuoreimmankin tapauksen opastukseksi

seuraaville pohjoiseen yrittäjille.

No, ensinnäkään autojunalla ei pääse kuin Rovaniemelle asti (vaikka sama

juna jatkaa siitä ilman autovaunuja vielä Kemijärvelle). Kanooteille

kannattaa muuten aina kysyä paikkaa autovaunusta, mikäli mahdollista.

Näin homma toimii Helsingin päässä parhaiten, voi lastata sekä auton

että kanootit samalla kertaa. Muuten joutuu itse kantelemaan kanootit

autovaunun lastauspaikalta junaan. Lisäksi on vielä se hyvä puoli, että

kanootit eivät maksa ekstraa, jos ne menevät autovaunussa.

Asemapalvelusta voi varmistaa päivää-paria ennen reissua, mikä on

tilanne.




Mennessä (juhannusaatto) saimmekin kanootit autovaunuun, koska siellä

oli tilaa (ne on joka tapauksessa poistettava auton katolta ja sidottava

itse kiinni lattiaan). Takaisin tullessamme autovaunu olikin sitten

täynnä, joten Rovaniemellä jouduimme viemään kanootit

konduktöörivaunuun. Sillä asemalla se ei ole ongelma, koska laiturille

voi ajaa autolla. Helsingissä ei voi. Autovaunuvastaavana sattui

kuitenkin olemaan täysverinen öykkäri, joka poltti päreensä heti, kun

edes kysyin Rovaniemellä asiaa ja alkoi karjua vasten naamaa. Emme siis

olisi saaneet niitä autovaunuun kuitenkaan, vaikka tilaa olisikin ollut.

No, junan etupään tultua Kemijärveltä saimme kyllä paatit

konduktöörivaunuun jopa ystävällisen konnarin auliisti avustamana. Hän

tietenkin peräsi niistä heti 20 EUR/kpl matkatavaramaksua. Sovimme, että

maksamme lippujen tarkastuksen yhteydessä, mutta sen tekikin sitten

toinen kaveri, joka ei perinytkään tätä lisämaksua. Kumpikaan näistä ei

kertonut meille, että Helsingin päästä on matkatavarapalvelut lopetettu

kokonaan ja että kanootit olisi ITSE pitänyt nostaa alas vaunusta

pääteasemalla. Ennen ne ovat löytyneet joko laiturilta tai

matkatavarahallista autoon lastattaviksi ja melojat ovat voineet

rauhassa noutaa autonsa ensin. Tällä kertaa ne menivät sitten

tyhjentyneen junan mukana Ilmalaan varikolle, kun olimme hakemassa

autoa. Asemapalvelussa oltiin taas ystävällisiä, mutta eihän se asiaa

juuri enää auttanut. Piti siis ajella vielä Ilmalaan, etsiä juna

uudestaan ja lastata sieltä kanootit katolle. Kyllä harmitti, varsinkin

kun emme saaneet niitä ulos ennen kuin tuo matkatavaramaksu 40 EUR oli

sitten viimein suoritettu - itsepalvelusta ilmeisesti??.




Hieman sekavasta kotiinpaluusta huolimatta kiva lomaviikko kuitenkin,

kun sai tehdä jotain ihan MUUTA kuin kotona tai töissä, ei kelloa, ei

puhelinta, ei aikatauluja, ei sukulaisia, ei arkea.

Tämä oli tavallaan myös juhlaretki, sillä nyt on tullut melottua kaikki

Lapin isot erämaajoet, osa jo moneenkin kertaan. Minnekähän sitten

seuraavaksi - Lätäseno olisi ainakin vielä käymättä...




Terveisin Leena A.


Yhteystiedot: Janne Pyykkö, Aallonhuippu 6 B 18, 02320 Espoo, 040-5333649, blogi http://avisuora.wordpress.com
Janne Pyykkö