Kuitu ja royalex paatit kivikossa

Kuitu ja royalex paatit kivikossa

Kirjoittaja Tiina Kujansuu » 04 Kesä 2013 16:23

Olen käynyt laskeskelemassa pieniä kivisiä koskia sekä kuitusoololla, että royalex soololla ja olen sitä mieltä, että höyhenen kevyellä ja "hiilihankojäykällä" kuitupaatilla on paljon vaikeampaa laskea kivikkoisia pikkukoskia, joissa ei kokonaan voi välttää kosketuksia kiviin. Kuitupaatin jäykkyyden vuoksi jokainen kosketus heilauttaa melojaa kunnolla. Ellei ole tosi tarkkana koko ajan niin uitikeikka tulee. Sen sijaan Royalex antaa anteeksi melkein mitä vaan. Muovi joustaa ja "epävakaaksi" tuomittu Argosykin tuntuu minusta vakaammalta kuin oma kuitupaattini. Argosyllä tuntui siltä että törmäsinpä mihin vaan niin pohja ja partaat joustavat ja liukuvat kuin saippua kivien päältä tai ohi. Ei tullut kertaankaan sellaista oloa että olisi edes horjahtanut kunnolla ja tarvinnut melasta tukea.

Onko muut samaa mieltä, vai onlenko minä vaan luulotautinen?
Tiina Kujansuu Viestit: 412Liittynyt: 17 Huhti 2010 22:25Paikkakunta: Espoo


Kirjoittaja mpikkara » 05 Kesä 2013 00:39
kyllä oli kiva kuulla kerrankin jotain hyvää rx argosystä. tässä on loman alun jälkeen joka päivä moisella melottu, tosin saimaalla vaan paatissa on kyllä koskivarustus, joten pitäisiköhän hakeutua koskeenkin...
markompikkara Viestit: 112Liittynyt: 06 Huhti 2010 00:04Paikkakunta: suomen turku

Kirjoittaja Weltsu » 05 Kesä 2013 09:44
Näin on näreet, kuten Tiina kertoi. Juuri aprikoin lähdemmekö Kemihaarasta retkeilemään alavirralle kevlarisella vaiko royalexilla. Ei sen heilahtelun vuoksi, mutta laiskuus alkaa vaivata enkä viitsisi fixailla hienoa valkoista menopeliäni. Sensijaan muovipaatti antaa anteeksi kolhut paremmin eikä uusia naarmuja erota entisten joukosta.

Weltsu, Veli-Matti LehtonenWeltsu Viestit: 422Liittynyt: 05 Joulu 2009 21:17


Kirjoittaja Janne Janhunen » 11 Kesä 2013 14:25
Tottakai se on noin. Muovi taipuu ja luistaa, joten se ottaa tönttäykset paremmin vastaan. Enkä ainakaan minä ole vikuriksi tuominnut kuin kevlar Argosyn. Nimenomaan sanoin, että kevlar ja royalex versiot voivat olla täysin eri vehkeitä ja royalex versiosta en tiedä yhtään mitään.

Janne Janhunen Viestit: 320Liittynyt: 15 Helmi 2010 09:43Paikkakunta: Espoo


Kirjoittaja Weltsu » 14 Kesä 2013 20:34
Royalex sun muut muovipaatit ovat painavampina ikäviä käsitellä maissa. Muutoin niistä laiskalassina tykkään. Jätin valkoisen uudenkarhean kevlarpaatin kotiin ja Jaanan kanssa meloimme Kemijoen latvat Kemihaarasta Pelkosenniemelle wanhalla ja hitaalla Freedomilla. Vaikka oli hidasta, kyllä kannatti. Ei selkäpiitä karminut jotkut raapaisut.

Kyllä kevlar kestää, mutta pintaan ympätyt materiaalit eivät aina myötäile joustavampaa materiaalia.

Pohjan muoto tekee kanootista sen mikä se on vedessä. Muilla koukeroilla haetaan lisäomonaisuuksia.

Kanootin paino tietenkin vaikuttaa hitausmomentin muodossa. Vertaa 13 kg-23kg kanootin heilahtelua tyhjänä...

Nämähän on tehty kuormajuhdiksi. Tavaraa kyytiin saman painon verran, mitä aikoo retkillään kuskata ja sitten keinuttelemaan ja kurvailemaan.

Meille oli royalexin valinta aivan nappiin tällä Kemijokiretkellä. Ei tullut harmaita hiuksia vaikka vesi oli aika alhaalla.

(On niitä harmaita kyllä päässä, mutta kaluston ikä nääs.)

Kannattaako koskarin hankinta?

Kannattaako koskarin hankinta?

Kirjoittaja Julle » 08 Tammi 2014 01:36

Sain joululahjaksi Paul Masonin ja Marc Scriverin kirjan Thrill of the Paddle. Kirja on siis koskimelontaopas avokanooteille. Kanootti- ja varusteosuus on osin vähän vanhentunut, mutta koskitekniikat on monipuolisesti esitelty erilaisella kalustolla. Minuun puraisi erityisesti Marc Scriverin toteamus siitä, että playboatilla melominen hänen mielestään nopeutti reilusti myös oppimiskäyrää perinteisillä avokanooteilla. Playboatilla siis tarkoitettiin näitä lyhyempiä ja ketteriä, lähes pelkästään koskeen soveltuvia pelejä, koskareita.

Olen monesta paikasta lukenut, että playboat koskareiden tekniikka on ihan erilaista, ja olen ajatellut että minun pitäisi ensin opetella tekniikat hyvin kuntoon, ennenkuin on järkevää siirtyä erikoiskalustoon. Kertokaapa te, joilla niitä jo on, miten olette asian kokeneet? Onko yleinen melontatekniikka kohentunut, vai soveltuvatko erikoiskalustolla opitut tekniikat vain niihin? Missä vaiheessa koskarilla harjoittelu kannattaa mielestänne aloittaa?

Nimimerkillä "eihän se Pernoonkoski nyt niin kovin kaukana Helsingistä ole",

t. Julle Viestit: 21Liittynyt: 15 Helmi 2010 17:26Paikkakunta: Helsinki

Kirjoittaja Weltsu » 10 Tammi 2014 11:13

No joo...

Varmaan vastauksia on yhtä monta kuin on vastaajaakin. Ketterällä kanootilla melomalla oppii hyvin ohjausliikkeet ja kanootin suunnassa pidon ja erilaiset ohjaukset. Ei mielestäni erikseen kannata ostaa jotain varta vasten koskeen suunniteltua kanoottia, ellei aio tosissaan vihkiytyä koskimelontaan.

Mikäli harkitset ensimmäisen kanoottisi ostoa, mieti tarkkaan millaisissa olosuhteissa enimmäkseen melot. En suosittele ainakaan ensimmäiseksi koskikanootin ostoa, sillä sen melominen yleiskäytössä on aika turhauttavaa.

Pääosin jokikäytössä hieman "kiikkutuolimaista" rokkeria pohjassa olevaa on ketterämpi meloa, mutta se häviää nopeudessa suoralinjaiselle pohjalle.

Koskikäyttöön tarkoitetut kanootit ovat muodoiltaan pyöreitä vähän joka suuntaan. Tämä tekee niistä herkkäliikkeisiä.

Kaikki melontavälineet on suuniteltu jotain ominaisuutta korostaen. Parasta ja kaikkeen sopivaa ei ole eikä tulla keksimään. Retkikäyttöön sopivalla kanootilla kannattaa myös puljata virrassa taikka koskessa aina kun siihen on turvallisesti mahdollisuus. Kunnolla kallistamalla ja polviasennossa kanootti kuin kanootti kääntyy ketterämmin, kuin istualtaan ja tönkkönä melottaessa.

Koskimelonnassa on erittäin tärkeää osata lukea virtaa ja käyttää veden voimaa hyödyksi. Ellei tätä taitoa ole, ei koskeen kannata yksin mennä. Uida voi tasaisellakin ja se on turvallisempaa.

Virtavesissä ja koskessa melominen on todella mielenkiintoista ja sitä kannattaa harjoitella. Reitinvalinnan mukaan voi retkille sattua koskipaikkoja. Kun tietää omat taitonsa, osaa päättää kannattaako laskea, vai kantaako kosken ohi.

Turvallista ja antoisaa melontavuotta 2014 tv. Weltsu

Weltsu, Veli-Matti LehtonenWeltsu Viestit: 422Liittynyt: 05 Joulu 2009 21:17


Kirjoittaja Julle » 10 Tammi 2014 18:16

Moi Weltsu,
kiitos kommenteista. Unohdin avata omaa taustaani, mutta lyhyesti kerrottuna olen käynyt puljaamassa silloin tällöin avokanoottiyhdistyksen koskipuljauksissa nimenomaan retkikalustolla. Jotakin tuntumaa siis on, mutta harrastukseen kuuluu vielä säännöllisen epäsäännöllisesti koskiuinti Pienissä virroissa ja selkeissä koskipaikoissa pärjään jo kohtuullisesti, kaatumiset tulevat lähinnä uusia asioita opetellessa tai omia rajoja hakiessa. Olen tykännyt.

Jotenkin on vain alkanut tuntua siltä että haluaisin kanoottiini remmit, niin että pääsisin kokeilemaan ohjailua paremmin painon siirroilla ja niin edelleen. Eskimon treenaaminenkin kiinnostaa, surffaus, jne. Tuon lahjakirjan osto oli kyllä vaimolta vikatikki, koskikuume on tainnut iskeä Minulla on nyt soolona Wenonah Argosy, ja kai siihenkin voisi ne remmit laittaa, mutta sitten aloin tosiaan harkita tuota koskarin hankintaa. Nyt mietin vielä onko hetki sopiva, ja kuinka vaativalla koskarilla aloitus kannattaa. Makuasia kai sekin on, ja riippuu taas omista tavoitteista. Pohdintaa, pohdintaa...

t. JulleJulle Viestit: 21Liittynyt: 15 Helmi 2010 17:26Paikkakunta: Helsinki

Kirjoittaja Weltsu » 11 Tammi 2014 14:29
Kysäise Erästelyn Artolta missä luuraa tosi hyvä koskikanootti? Siinä on satula ja reisiremmit. Kokeile vaikka Jongun Hujauksen yhteydessä. Jos ei koskimelonta ole tuttua, kokeile vasta lopetuspaikalla. Torsti Kinnunen on myös tosi hyvä hemmo ja osaltaan hallitsee tätä oikeaa koskikanoottia. Artolla ja Torstilla on Jaakko Mäkikylän varusteslema pullukka. Itse en siihen mene vaikka tarjotaan... Polvet eivät taivu ja jää vain haikea mieli.

Retkikanootilla kun oikein kallistelee polviltaan, saa uskomattomia ominaisuuksia omasta välineestään.

Nähdään vesillä. Ainakin Iijokisoutu on kaikkien pakollinen tapahtuma! Samoin meidän Water Route täällä Kuopion kuppeella. Viimeistään siellä opetan kaikille avokanoottimelonnan ihanuuksia. Weltsu

Weltsu, Veli-Matti LehtonenWeltsu Viestit: 422Liittynyt: 05 Joulu 2009 21:17


Kirjoittaja ripa » 15 Tammi 2014 18:23

Mainion kirjan olet saanut Julle. Olen itsekin lukenut/selannut sen moneen kertaan. Opeteltavaa riittää pitkäksi aikaa.

Tuohon koskikanootin hankkimiseen on tietty vaikea toista neuvoa. Omista tarpeista ja haluista tarve on lähdettävä. Perinteiset koskikanootit (joihin luen sellaiset 12-14 jalkaiset, oma paatti myös) ovat kohtuullisen tukevia ja anteeksiantavia koskessa. Nämä uusimmat agressiiviset pikku paatit, joita syystapaamisessa oli pari paikalla, ovat sitten hyvin herkkiä. Uinteja ainakin alussa tulee paljon, mutta sehän oli yksi osa harrastustasi . Kannattaa varmasti kokeilla noita erilaisia paatteja vaikka altaalla. Siellä piäkaapunkissa niitähän on useita erilaisia ainakin Eskimoiden ja HeMen jäsenillä. Multa löytyy Mikkelistä Wenonah Recon.

En nyt osaa omalta kohdalta sanoa, onko tasaisen veden melontatekniikka parantunut koskikanootilla meloessa, mutta kyllähän noita ohjausliikkeitä yms. koskimelonnassa paljon tulee. Usein kyllä koskessa huomaa (sekä kajakki että kanoottipuolella) jos melojalla ei ole hyvä eteenpäin melomisen tekniikka. Tällöin ei surfiin pääseminen ja muutkaan onnistu niin helposti. Tekniikan opettelu on helpompaa tasaisella.

Itsekin aluksi duunasin remmejä noihin retkikanootteihin, mutta ei ne tuntuneet kuitenkaan hyviltä. Kunnon satulassa pysyy niin paljon paremmin. Surffaus ja monet muutkin onnistuu kyllä tuolla Argosyllä, toki koskareissa ei tule vesi sisään niin helposti yms (= helpompaa).

Ripa, OCmeloja

ripa Viestit: 149Liittynyt: 22 Helmi 2010 17:10Paikkakunta: Mikkeli


Kirjoittaja Julle » 16 Tammi 2014 22:54

Kiitos Ripa.
Sen verran on kyllä alkanut tehdä mieli treenata koskitekniikoita eskimoineen, että täytyy varmaan jokin oikea koskikanootti hankkia. Kaduttaa jos en kokeile.

Rahat kuitenkin puuttuu, ja se hillitsi nyt sen verran että hankinta jää odottamaan raivokkaan säästämisen tuloksia (tai käytetyn koskarin löytymistä, mutta lottovoitto on varmaan todennäköisempi). Ensi kesänä siis vielä treenaan surffausta Argosyllä, eskimot ja muut saa jäädä odottamaan oikeaa kalustoa. Joka tapauksessa, tulen mieluusti kyselemään koeajoa Reconilla, kunhan satutaan jossakin samaan koskeen, siis varmaan jossakin yhdistyksen tapahtumassa.

Kanootin mallin kanssa olen vielä aika sekaisin. Parhaalta tuntuisi sellainen kompromissi jossa yhdistyisivät tuon perinteisen koskikanootin anteeksiantavuus ja uuden agressiivisemman herkkyys. Kysyin asiaa suoraan Esquifilta Kanadasta, ja sieltä suositeltiin lähinnä Ravenia, Detonatoria tai Zephyriä. Zephyrin materiaalia ei suomessa taida pystyä korjaamaan lainkaan, ja Raven joka on noista tukevin on myös melkoisen leveä ja Esquifkin kommentoi sitä vähän isoksi minulle. Olen siksi nyt eniten kallellaan tuon Detonatorin suuntaan. Mutta katsotaan uudestaan jos pääsen kesällä kokeilemaan sinun Reconiasi ja lisäksi toivottavasti muitakin paatteja, miltä ne tuntuvat. Aikaahan tässä nyt on eikä tarvi kiirehtiä.

Ei kun takaisin kirjan kimppuun ja odottelemaan jäiden lähtöä...Julle Viestit: 21Liittynyt: 15 Helmi 2010 17:26Paikkakunta: Helsinki


Kirjoittaja ripa » 17 Tammi 2014 13:26

Julle
Jos kiinnostaa vuokrata RECON kesäkuuksi, niin voimme varmaa päästä sopimukseen kuluista/ehdoista. Itse ole rapakon takana ja kanootti on käyttämättömänä.

Tai jos haluat ostaa pienen koskarin jo täksi kesäksi, niin pikkurahalla luovun MRC Me:stä modifioidusta kanootista. Siitä ei tullut ihan sellaista kun piti. Voi olla sullekin liian kaatuileva, mutta aina kannattaa kokeilla.

Muuten, Argosillä eskimo pyörähtää luultavasti helpommin kuin jollain isolla koskarilla. Että siitä vain harjoittelemaan.

Ripa, OCmeloja

ripa Viestit: 149Liittynyt: 22 Helmi 2010 17:10Paikkakunta: Mikkeli

Kirjoittaja Julle » 19 Tammi 2014 14:31
No tämähän alkaa kuulostaa tosi kiinnostavalta Ilman muuta ME kiinnostaa, Recon myös mutta vuokraus osuu ehkä minullakin vähän hankalaan aikaan, mulla on alkukesällä pihaprojekti menossa. Voidaan katsoa vähän lähempänä kun näen miten työt etenee. Laitan sulle yv:n niin jatketaan keskustelua ja kaupantekoa siellä, ehkä niillä ei kannata koko palstaa vaivata.

t. Julle

Millainen kanootti aloittelijalle?

Millainen kanootti aloittelijalle?

Kirjoittaja Jekku » 20 Touko 2015 20:08
Olemme 50 aviopari ja aiomme hommata inkkarin, joka on meille aivan uusi kokemus.
Welhonpesä tarjosi meille 2 hengen Winkkari 175 käytettynä. Lisäksi niillä oli tarjolla Arctic 16, joka lienee niiden mallistoa myös.
Olemme valmiit sijoittamaan pelkkään kanoottiin noin 600-900 euroa. Saako sillä aloittelija tukevaa ja suuntavakaata kanoottia? Ja tietty kevyesti melottavaa?
Se vakaus lienee suurin vaade, sillä vaimo on aika arka noihin kovin keikkuviin kaneetteihin.
Eikä tietty painokaan saisi olla kovin paljon yli 40 kg, sillä nosto auton katolle voi muodostua ongelmaksi. Mikä materiaali kestää aloittelijan hölmöilyt parhaiten?
Lisääkin vinkkejä saa antaa kun ei kysyjä osaa edes itse kysyä.

Pariskunta Koskinen från LahtisJekku Viestit: 2Liittynyt: 20 Touko 2015 19:47

Re: Millainen kanootti aloittelijalle?

Kirjoittaja IS. » 20 Touko 2015 20:40
Kannattaisi hakeutua aluksi melontaseuraan tai vaikka vaan vuokrata kanootti. Lisätietoja esim. täältä:
http://www.lahtiregion.fi/lahdevesille/melontaIS. Viestit: 51Liittynyt: 15 Helmi 2010 17:06

Re: Millainen kanootti aloittelijalle?

Kirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 20 Touko 2015 22:17
Welhonpesä tarjosi meille 2 hengen Winkkari 175 käytettynä. Lisäksi niillä oli tarjolla Arctic 16, joka lienee niiden mallistoa myös. Noista kahdesta kumpi tahansa.

Olemme valmiit sijoittamaan pelkkään kanoottiin noin 600-900 euroa. Saako sillä aloittelija tukevaa ja suuntavakaata kanoottia? Ja tietty kevyesti melottavaa?
Edelleen kumpi tahansa.

Se vakaus lienee suurin vaade, sillä vaimo on aika arka noihin kovin keikkuviin kaneetteihin.
Noista kahdesta Winkkari. Kesälämpöisellä teidän kannattaa kaataa kanootti muutaman kerran turvallisessa rannassa, tilanne ei välttämättä ole niin dramaattinen.
Jos vaimo pelkää kaatumista, saa pelon lievemmäksi, kun totuttelette kaatumiseen. Jos vaimoa silti hirvittää, kannattaa harkita lajia vielä kerran tai tehdä, niinkuin Ilkka ehdotti: melontakurssi ja vuokraus. Ei ole kiva harrastaa jotain, jos olo on epävarma.

Eikä tietty painokaan saisi olla kovin paljon yli 40 kg, sillä nosto auton katolle voi muodostua ongelmaksi. Arctic taitaa olla vähän kevyempi.

Mikä materiaali kestää aloittelijan hölmöilyt parhaiten?
Tuskin menette heti alkuun paikkoihin, jossa kanootin voi rikkoa.
Molemmat noista vaihtoehdoista ovat erittäin kestäviä.

Re: Millainen kanootti aloittelijalle?

Kirjoittaja Pasi Talvitie » 29 Touko 2015 16:34
Minun melontakokemukset kanootilla ovat alkaneet Arctic 16:lla. Ensivaikutelma oli että kiikkerä, pelottaa. Mutta kun siinä on hetken istunut, niin sen kiikkeryyden tunteen kanssa pääsee sinuiksi, se on pelkää V-pohjan alkukiikkeryyttä. Lisäksi en rentoutunut, vaan jännitin. Olisikohan ensireissulla noin puolisen tuntia mennyt ennen kuin rentouduin. Sen jälkeen siellä istui varsin mukavasti. Sittemmin meloin sellaisella kymmenkunta vuotta (satunnaista sunnuntaimelontaa etupäässä), ja sen eteenpäin myydessäni se oli edelleen pientä pintanaarmua lukuun ottamatta kuin uusi, eli kestävä peli se on. Kaatumisharjoitteluakin sellaisella olen tehnyt, ja yllättävän kovan työn takana sen kaataminen oli. Vakauden tunnetta lisää lasti, eli kun on tavaraa kyydissä niin se on kuin veneessä istuisi.
Pasi Talvitie Viestit: 41Liittynyt: 16 Syys 2013 22:21

Re: Millainen kanootti aloittelijalle?

Kirjoittaja Jekku » 31 Touko 2015 22:42
Hei ja kiitos tosi paljon vastaajille.
Annetuilla tiedoilla olemme nyt sitten lähdössä Welhonpesään ostoksille, sillä kotikaupungissamme ei ollut vuokrattavana ko. mallistoa, jota olisimme halunneet kokeilla.
Uskon että emme tule tekemään kovin virheellistä valintaa. lisäksi olemme koemeloneet toisen tuossa toissaviikonloppuna ja hyvältä tuntui.Jekku Viestit: 2Liittynyt: 20 Touko 2015 19:47

Re: Millainen kanootti aloittelijalle?

Kirjoittaja JariK » 02 Kesä 2015 08:13
itselleni tuli welhonpesästä arctic 16, ja ei se aloittelijasta (kerran aiemmin kokeillut kanoottia) nyt niin kauheen kiikkerältä tuntunut.

Itselläni valinta perusteena oli enemmän huollon huonous, kuin kova käyttö, mutta uskon että olen jatkossakin tyytyväinen valintaani.

Seuraavaksi sitten jotain jämäkämpää jos tuntuu. JariK Viestit: 1Liittynyt: 23 Touko 2015 10:13Paikkakunta: Kajaani

Re: Millainen kanootti aloittelijalle?

Kirjoittaja Oter » 04 Huhti 2016 16:12
Itselle tuli aloittelijan kanootiksi Nova Craftin Prospector Welholta. Nyt saatu jo alku virittelyt tehtyä. Kotisivulla kuvia tuosta. Sulaisi vaan tuo Lapuan joki äkkiä, että pääsee testaan. Varusteetkin hankittu eli 50l tynnyri, Orliebin 130l vesitiivis rinkka ja Plaston vesitiivis laatikko 35l sekä 3 vesitiivistä pienempää boksia kameraa ja muuta sälää varten. Meloiksi otin Grey Owl Plume+ Grey Owl touring bent+ Welhon aluvarsi. Märkkäri ja kypärä tietenkin kun kaverilta sain ne ilmaiseksi.Oter Viestit: 4Liittynyt: 25 Maalis 2016 12:00Paikkakunta: Pohjanmaa

Re: Millainen kanootti aloittelijalle?

Kirjoittaja Milko » 07 Huhti 2016 13:49
Alussa aina huomio tahtoo kiinnittyä vain ja ainoastaan siihen kanoottiin. Kannattaa myös miettiä niitä meloja. Halvan ja kalliin kanootin ero on aloittelijan vinkkelistä lähinnä nopeudessa. Mutta väärin valitulla melalla hyvä harrastus loppuu lyhyeen. Ensimmäisen melan ei tarvitse olla hurjan kallis, mutta sen pitää olla ehdottomasti oikean mittainen. Jos mela on hiukan lyhyt, niin siitä ei ole juuri haittaa, mutta ylipitkällä melalla homma ei onnistu.
MilkoMilko Viestit: 83Liittynyt: 15 Helmi 2010 17:47

Re: Millainen kanootti aloittelijalle?

Kirjoittaja Jaakko Mäkikylä » 07 Huhti 2016 16:27
Milko kirjoitti:Alussa aina huomio tahtoo kiinnittyä vain ja ainoastaan siihen kanoottiin. Kannattaa myös miettiä niitä meloja. Halvan ja kalliin kanootin ero on aloittelijan vinkkelistä lähinnä nopeudessa. Mutta väärin valitulla melalla hyvä harrastus loppuu lyhyeen. Ensimmäisen melan ei tarvitse olla hurjan kallis, mutta sen pitää olla ehdottomasti oikean mittainen. Jos mela on hiukan lyhyt, niin siitä ei ole juuri haittaa, mutta ylipitkällä melalla homma ei onnistu.
Milko

Re: Millainen kanootti aloittelijalle?

Kirjoittaja Oter » 07 Huhti 2016 16:47
Siksi minäkin ostin kunnon melat heti ja Kanadalainen tuttuni vinkkasi pituuksista. Nyt taittolapainen 48" ja saukonpyrstö 52" sekä koskiin tuo pitempi 54" alumiininen. Liike kyllä neuvoi pitempiä?Nyt koleillut alustavasti ja oikeaan on osunut valinnat vaikka kesän jälkeen tietää vasta ja tuplamutka tulee kyllä hankintaan kunhan saa hallintaan ensin koskissa näilläkin.

Kemijoki

Terveisiä Kemijoelta (Leena Arpiainen 6.7.2005)


Kirjoittaja Janne Pyykkö » 28 Maalis 2010 12:56


Terveisiä omasta puolestani Kemijoelta, jossa vietin juuri viikon kahden

muun ikisinkun kanssa. Perinteinen avokanoottiretkemme suuntautui tällä

kertaa itäiseen kairaan, meloimme UKK-kansallispuiston reunalta

Kemihaarasta Pelkosenniemelle (n. 150 km). Kemijoki itsessään on

ylhäällä rauhallinen ja laskee tasaisesti. Kaikki tämän välin kosket

ovat I-luokkaa, hyvin tilaa ja leppoisaa virtaa, joten isoja ylläreitä

ei matkalla vastaan tule. Maisemat olivat komeita, säät paranivat koko

ajan, hyttyset lisääntyivät ja naama ja käsivarret paahtuivat

tummanpuhuviksi. Uusi sooloni (Wenonah Sandpiper) toimi hienosti ja on

paljon kevyempi kuin vanha MR Guideni. Leireilimme luonnossa yhtä yötä

lukuunottamatta, jolloin kohdalle sattui maatilamajoitus ja sauna.

Itikoiden takia leiripaikan valinnassa piti unohtaa pahimmat

lehtipuupusikot, mutta muuna ajankohtana retkeiltäessä yöpymispaikoista

ei olisi pulaa - toisin kuin esim. Ounasjoella.




Pelkosenniemeltä alkaa sileä joki-/järviosuus ja alempanahan Kemijoki

onkin rakennettu, kävimme katsomassa Pirttikosken voimalaa kotimatkalla

(sellainen tunnelivoimala), joten taas sivistyi tässäkin suhteessa.

Voimalan toimintaperiaate oli selvitetty ihan kansantajuisesti

opastustaulussa. Ilmeisesti tämäkin voimala on kokonaan automatisoitu,

koska ovet olivat lukossa eikä ketään näkynyt missään, ei ainoatakaan

autoa parkkipaikalla (tosin oli lauantai). Silti koneet kytkeytyivät

päälle ja pois omaan tahtiinsa konehallissa, mikä teki tunnelman

jotenkin aavemaiseksi. Mittasuhteet Pirttikoskella ovat melko isot,

sillä pelkästään voimalarakennuksen pihalta on pudostusta tunnelin

yläsuulle jo 35 metriä. Aidan yli katsominen alas veteen ei tuntunut

enää kivalta. Joki on ennen patoamista laskenut tällä koskijaksolla

kaikkiaan 27 m. Jotenkin oli kyllä tuskaa katsoa vanhaa koskenpohjaa.

Pitkä laakso, jossa ennen on virranut melkoisen kokoinen koski makasi

nyt hengettömänä ja kuivana, vain hieman vettä lirisee isojen

kivenlohkareiden välissä. Vesi menee voimalaitoksen tunneliin, joka

purkautuu vasta jonkin matkaa alempana. Olisikin ollut pitkä kanto

alempaan altaaseen, jos haluaisi kanootilla ohittaa. Eipä ihme, että

koko kompleksin rakentamiseen on tarvittu 50-luvulla parhaimmillaan 2000

työläistä. Todellinen meidän aikamme pyramidi, siis.




Vuosia pohjoista Suomea autolla ja kanootilla kolunneena on voinut myös

todeta VR:n palvelun huonontuvan vuosi vuodelta. Viime vuonnahan jo

tälläkin palstalla keskustelimme konduktöörivaunujen koosta (pienet

Kolarin- ja isommat Rovaniemen junissa) ja kanoottien mahtumisesta

niihin. Kerronpa nyt vielä tämän tuoreimmankin tapauksen opastukseksi

seuraaville pohjoiseen yrittäjille.

No, ensinnäkään autojunalla ei pääse kuin Rovaniemelle asti (vaikka sama

juna jatkaa siitä ilman autovaunuja vielä Kemijärvelle). Kanooteille

kannattaa muuten aina kysyä paikkaa autovaunusta, mikäli mahdollista.

Näin homma toimii Helsingin päässä parhaiten, voi lastata sekä auton

että kanootit samalla kertaa. Muuten joutuu itse kantelemaan kanootit

autovaunun lastauspaikalta junaan. Lisäksi on vielä se hyvä puoli, että

kanootit eivät maksa ekstraa, jos ne menevät autovaunussa.

Asemapalvelusta voi varmistaa päivää-paria ennen reissua, mikä on

tilanne.




Mennessä (juhannusaatto) saimmekin kanootit autovaunuun, koska siellä

oli tilaa (ne on joka tapauksessa poistettava auton katolta ja sidottava

itse kiinni lattiaan). Takaisin tullessamme autovaunu olikin sitten

täynnä, joten Rovaniemellä jouduimme viemään kanootit

konduktöörivaunuun. Sillä asemalla se ei ole ongelma, koska laiturille

voi ajaa autolla. Helsingissä ei voi. Autovaunuvastaavana sattui

kuitenkin olemaan täysverinen öykkäri, joka poltti päreensä heti, kun

edes kysyin Rovaniemellä asiaa ja alkoi karjua vasten naamaa. Emme siis

olisi saaneet niitä autovaunuun kuitenkaan, vaikka tilaa olisikin ollut.

No, junan etupään tultua Kemijärveltä saimme kyllä paatit

konduktöörivaunuun jopa ystävällisen konnarin auliisti avustamana. Hän

tietenkin peräsi niistä heti 20 EUR/kpl matkatavaramaksua. Sovimme, että

maksamme lippujen tarkastuksen yhteydessä, mutta sen tekikin sitten

toinen kaveri, joka ei perinytkään tätä lisämaksua. Kumpikaan näistä ei

kertonut meille, että Helsingin päästä on matkatavarapalvelut lopetettu

kokonaan ja että kanootit olisi ITSE pitänyt nostaa alas vaunusta

pääteasemalla. Ennen ne ovat löytyneet joko laiturilta tai

matkatavarahallista autoon lastattaviksi ja melojat ovat voineet

rauhassa noutaa autonsa ensin. Tällä kertaa ne menivät sitten

tyhjentyneen junan mukana Ilmalaan varikolle, kun olimme hakemassa

autoa. Asemapalvelussa oltiin taas ystävällisiä, mutta eihän se asiaa

juuri enää auttanut. Piti siis ajella vielä Ilmalaan, etsiä juna

uudestaan ja lastata sieltä kanootit katolle. Kyllä harmitti, varsinkin

kun emme saaneet niitä ulos ennen kuin tuo matkatavaramaksu 40 EUR oli

sitten viimein suoritettu - itsepalvelusta ilmeisesti??.




Hieman sekavasta kotiinpaluusta huolimatta kiva lomaviikko kuitenkin,

kun sai tehdä jotain ihan MUUTA kuin kotona tai töissä, ei kelloa, ei

puhelinta, ei aikatauluja, ei sukulaisia, ei arkea.

Tämä oli tavallaan myös juhlaretki, sillä nyt on tullut melottua kaikki

Lapin isot erämaajoet, osa jo moneenkin kertaan. Minnekähän sitten

seuraavaksi - Lätäseno olisi ainakin vielä käymättä...




Terveisin Leena A.


Yhteystiedot: Janne Pyykkö, Aallonhuippu 6 B 18, 02320 Espoo, 040-5333649, blogi http://avisuora.wordpress.com
Janne Pyykkö

Jussarö

Jussarö (Martti Pesonen 13.7.2005)

Kirjoittaja Janne Pyykkö » 28 Maalis 2010 12:58


Tänä keväänä on tullut mahdolliseksi nousta maihin Jussarön saarelle Tammisaaren saaristossa. Jussaröhän on ollut tähän saakka suljettua aluetta, armeijan hallinnassa. Puolet siitä kuuluu edelleenkin Tammisaaren saariston kansallispuistoon, eikä siellä saa liikkua muutoin kuin merkityllä luontopolulla.

Ennen armeijan haltuun joutumista Jussarössä oli rautakaivos vuoteen 1967 saakka. Siltä ajalta ovat perua aavemaiseen kuntoon rähjääntyneet rakennukset, joiden seinät ovat täynnä luodinreikiä. On harjoiteltu kaupunkisotaa ja sen semmoista. Yksi rakennus on paremmassa kunnossa ja siellä toimiikin jo kahvila, jossa on vaatimaton pullasortimentti, mutta myöskin pizzalista seinällä.

Miljöö on osittain varsin rujoa, mutta myös idyllisiä rantapoukamia löytyy. Mereltä katsoen koillisnurkassa näyttäisi olevan hiekkarantaa, mutta tosiasiassa ranta koostuu isokivisestä sorasta. Kansallispuiston puoli on sankan metsän peitossa.

Olin joskus vuosia sitten käynytkin niillä vesillä, mutta nyt päätin lähteä tarkistamaan, onko avokanoottiretkeily sinne kuinkakin mahdollista. Saari sijaitsee aika ulkona, mutta sinne johtaa saariketju, jota myöten on hyvä liikkua. Ylitykset ovat enimmillään kilometrin luokkaa.

Ajankohta oli viime perjantaina eli 8.7. Välineenä oli soolo Dagger Sojourn ja lähtö lähimmästä paikasta eli Baggön satamasta, josta linnuntietä on saareen n. 8 km. Nykyisin Baggössä on runsaasti pysäköintitilaa, vaikkakin viikonloppuisin saattaa joutua jättämään auton tulotien varteen. Tuuli oli menomatkalla puolilta päivin idästä 2-3 m/s, joten matkaa saattoi tehdä istualtaan jalkatuilta, aallokko vain 10-20 cm. Jussarön yleinen satama sijaitsee Ison ja Pienen Jussarön välisessä salmessa. Paremman kuvan saamiseksi päätin ensin kiertää saaren vastapäivään. Kolusin länsi- ja etelärannan, joissa on jylhiä kalliomuodostumia, etelärannalla lisäksi pieniä saaria. Etelärannan sopukoissa on myöskin merivartioston satama. Vartioston torni tököttää saaren kaakkoisnurkassa.

Tuon kaakkoisnurkan kierron jälkeen keli muuttui. Itäsivulla tuli vastaan 40-50 cm:n ristiaallokko, lisäksi vielä maininki. Piti jo heittää polvilleen. Tuuli oli vähän yltynyt, nyt ehkä 4-5 m/s. Pikkusoololla ei enää tehnyt mieli mennä sivutuuleen, vaan se saaren sivu, n. 1,5 km, piti mennä taktiikalla: ensin sivuvastaista luodon suojaan, sitten suoraan myötäiseen. Ja sama uudestaan. Tuntui välillä vuoristoradalta, mutta Sojourn käyttäytyi uskomattoman rauhallisesti, eikä vettäkään roiskinut sisään kuin pari kahvikupillista. Viimein pääsin satamaan johtavan salmen suulle ja siitä vauhdilla satamaan, johon on jo ehditty tehdä veneilijöille hyvät laiturit.

Saareen tutustumisen jälkeen läksin paluumatkalle. Nyt kävi selville, että viimeinen ylitys ennen Jussarötä on erittäin altis sekä itä- että lounaistuulille. Molempiin suuntiin näkyy vain horisonttia. Ja kun nyt oli itätuuli, piti alkumatka taas tehdä samaan tyyliin kuin saaren itäsivulla, sillä erotuksella, että nyt tuuli vielä vähän kovempaa ja aallokko oli vielä korkeampaa, jopa 60 cm. Mutta sen osuuden jälkeen olikin pelkkää nautinnollista sivumyötäistä.

Tästä opimme sen, että jos Jussaröhön lähtee avokanootilla, saisi tuuli olla mieluiten pohjois-eteläsuuntainen. Ja jos lähtee aamulla tarpeeksi ajoissa, niin voi päästä pläkällä saareen ja merituulen mukana takaisin. Itä- ja lounaistuulen ei tarvitse olla kovin voimakaskaan, kun viimeisellä ylityksellä sivuaallokko voi olla kokemattomalle paha paikka.

Tuon päiväretken pituudeksi tuli Jussarön kiertoineen 22 km. Pitemmän retken saa aikaiseksi lähtemällä esimerkiksi Skåldön Sommaröstä tai Sandnäsuddista. Näitä kauempaa lähdettäessä retkestä tuleekin sitten useampipäiväinen. Telttailu on Jussarössä mahdollista.

Martti


Yhteystiedot: Janne Pyykkö, Aallonhuippu 6 B 18, 02320 Espoo, 040-5333649, blogi http://avisuora.wordpress.com
Janne Pyykkö

Joutenvesi - Kolovesi

Joutenvesi-Kolovesi (Martti Pesonen 14.7.2005)

Kirjoittaja Janne Pyykkö » 28 Maalis 2010 12:59

Savonlinnasta luoteeseen Haukiveden pohjoispuolella Saimaa sokkeloituu saaristoiseksi labyrintiksi nimeltä Joutenvesi. Sieltä johtaa myös yhteys Koloveden kansallispuistoon, jossa sokkelot jatkuvat. Alueen pohjoispäähän laskevat Heinäveden reitin vedet Pilpan kanavan kautta.

Olin jo pitempään suunnitellut lähteä tutkimaan tuota labyrinttiä, joka kartalla näytti kiinnostavalta. Juhannuksen alusviikolla retki toteutui. Kaksikkoretki koira mukana, välineenä 18½ jalan MR Typhoon, johon tavaraa mahtuu. Sopiva lähtöpaikka on Oravi, jossa on Oravin Melontakeskus hostellitiloineen, vierasvenesatama ja kauppa-ravintolayhdistelmä Ruukinranta. Paikkaa on kovasti kunnostettu viime vuosina, mm. vierasvenesatama siirretty salmen toiselle puolelle.

Seudun vesistä on laadittu Norppareitin vesiretkeilykartta mittakaavassa 1/100000, johon on merkitty reittisuosituksia, suojasatamia, nähtävyyksiä ja taukopaikkoja. Karttaa saa mm. melontakeskuksesta, ja se on erittäin hyödyllinen, vaikka olisi muitakin karttoja. Kartan lisäksi tarvitaan suunnistustaitoa, muuten päätyy äkkiä johonkin umpiperukkaan. Se näillä vesillä mielenkiintoista onkin.

Tarkoitus oli meloa Joutenveden kautta Kolovedelle, kiertää se ja palata toista reittiä takaisin Oraviin. Ja näin tehtiinkin. Karttaa tutkimalla huomaa pian, että Joutenvedeltä Kolovedelle johtaa vain kaksi väylää. Näennäisesti niitä on useampia, mutta viime hetkellä tuleekin vastaan kantotaival. Päätettiin mennä koko matka vesitse. Tästä seuraa, että matkaan sisältyy muutamia lähes 180 asteen suunnanmuutoksia ja kilometrejä alkaa kertyä. Kahdessa päivässä oltiin sitten keskellä kansallispuistoa ja toiset kaksi päivää kesti tulla sieltä pois. Itse kansallispuistossa on aika paljon rajoitusosia, joihin ei saa vesitsekään mennä, mm. mielenkiintoisia pohjukoita, joten puiston osuus jäi paljolti läpimelonnaksi. Löytyy sieltä kalliomaalauskohdekin, johon on rakennettu kulkusiltoja Astuvansalmen tapaan. Selostustauluja kuitenkaan ei ollut, niin että arvailun varaan jäi, oliko nähnyt kalliomaalauksia vai jotain muuta.

Telttailu on kansallispuistossa sallittu vain merkityillä paikoilla. Leiripaikat olivatkin vielä tähän aikaan vuodesta hyvässä ja siistissä kunnossa, puuseetkin paperilla varustettuja. Maasto leiripaikoilla on semmoista, että luonnollista teltan paikkaa ei tahdo löytyä. Sitä varten on rakennettu puisia lavetteja, mutta eihän niille kovin monia telttoja mahdu. Joten kannattaa katsella rantoja, jotka eivät puiston alueeseen kuulu. Mekin löysimme Metsoselän rannalta mainion paikan.

Vielä oli hiljaista vesillä. Kolovedellä nähtiin kaksi paria kajakkiyksiköitä sekä yksi kaksikko. Ynnä kolmihenkinen perhe, joka oli liikkeellä Old Townin Discovery 174:llä. Vähän oli holtittoman näköistä meno.

Palveluita ei alueella liiemmälti ole. Paluumatkalla Vaaluvirran kautta poikkesimme Säynämön leirikeskuksessa, jossa on mm. kahvio. Mutta emäntä oli jossain kirkonkylällä, niin että kahveja ei saatu. Saatiin sentään vesitäydennystä, kun kanisteri alkoi olla tyhjillään helteen takia. Myöhemmin kuultiin, että kyllä Koloveden vettä voi juodakin.

Kelit olivat aurinkoiset. Alkumatkalla vallitsi kyllä kohtalainen vastatuuli, joka muuttui myötäiseksi ensimmäisessä neulansilmäkäännöksessä. Avokanoottia ajatellen pitkiäkin tuuliosuuksia sattuu taipaleelle, vesistö on sen muotoista. Mutta aallokko ei pääse kuitenkaan kasvamaan kovinkaan suureksi niillä pyyhkäisymatkoilla. Joten suosittelen näitä vesiä kokeneille suunnistustaitoisille inkkarimelojille.

Meillä matka kesti neljä täyttä päivää. Matkaa kertyi 101 km. Jos haluaa tarkemmin tutkia paikkoja, tarvitaan lisäpäiviä. Norppia ei näkynyt, mutta Joutenveden nimikkolintuja joutsenia kylläkin. Aika kesyjäkin jotkut.

Oravista voi jatkaa matkaa toiseen suuntaan Haukivedelle Linnansaaren kansallipuistoon. Siellä saa varautua aallokkoonkin, jos lähtee aukeille vesille, mutta suojaistakin löytyy. Oravin melontakeskuksen kanssa voi sopia myös tarvittavista noudoista tai muista kuljetuksista. Haukiveden vastarannalla Rantasalmen Porosalmessa on myös tukikohdaksi sopiva Lomakeskus Järvisydän.

Kesäterveisin Martti

--------------------

Tähän Koloveden juttuun täydennyksenä sen verran, että tuo mainitsemani Metsoselän leiripaikka sijaitsee nipukassa, joka on punaisen koordinaatiston pisteessä 0596000;6902800. Norppareitin kartalta löytyvien virallisten leiripaikkojen lisäksi rakenteilla oli uusi sellainen Lapinselän koillisrannalla pisteessä 0596654;6907458. Nyt varmaan jo valmiina. Norppareitin kartta on muuten hyvä, mutta siitä puuttuvat mm. saarten ja selkien nimet. Kuten myös kaikkinaiset koordinaatit.

Tässä mainittu kohde on siitä erikoinen Saimaan alueella, että se sijaitsee kokonaisuudessaan yhdellä karttalehdellä, N:o 4212 Savonranta. Vanhalta 1/100000 karttalehdeltä kopioituna tai skannattuna se jopa mahtuu A4-kokoiselle paperille. Hyväsalmen silta Pyylinsaaren eteläpäässä sijaitsee keskeisesti Koloveteen ja Joutenveteen nähden, jos sillä tiedolla on jotain käyttöä. Sieltä ainakin pääsee hyvin vesille.

Martti

Yhteystiedot: Janne Pyykkö, Aallonhuippu 6 B 18, 02320 Espoo, 040-5333649, blogi http://avisuora.wordpress.com
Janne Pyykkö

Termejä ja tekniikkaa

Termejä ja tekniikkaa

Kirjoittaja fögö » 09 Joulu 2015

A. Termistöä
Eräänä syksyisenä melontapäivänä tein havainnon, että alakäden puolelta meloessa alakäden kämmen on aina kanoottiin päin. Esimerkiksi pyyhkäisyvetoa (sweep stroke) takaa eteen tehtäessä mela pyöräytetään puolivälissä siten, että kämmenen ja kanootin suhde säilyy myös silloin, kun mela lähestyy keulaa. Syy on luonnollisesti se, että näin tehtynä veto on paljon voimakkaampi. Tästä sain idean kutsua melontapuolta kämmenpuoleksi, jolloin se toinen puoli (cross/ off-side) muuttuu automaattisesti rystyksi. Yläkäden puolelta otetta muuttamatta tehtävän vedon nimeän siten rystyvedoksi. Sovellan tätä seuraavassa kokeiluluontoisesti. Lopussa vielä katsotaan, olisiko tästä toimivaksi tavaksi nimetä vetoja suomeksi.

B. Rystyvedon tekniikkaa

Rystyvetoja (cross forward stroke) tehdään säännönmukaisesti YouTube-koskimelolontavideoissa, joissa melotaan moderneilla koskiavokanooteilla, joita ovat esim. Esquif L'Edge ja Blackfly Option. Oleellista on, että melaotetta ei vaihdeta, melottiinpa kummalta puolelta tahansa. Koska kaikki pätevän näköiset melovat näyttivät sitä käyttävän, niin päättelin, että kyllä se on oltava hyvä. Mutta ei se helppo veto ole. Varsinkin aluksi oli vaikea tehdä niitä nopeasti peräkkäin ja vielä siten, että siihen sai voimaa. Tavalliseen tapaan aloitin harjoittelun tasaisella. Pidän virtaveden melontatekniikan harjoittelemista tasaisella, koska virtaava vesi tuo vain lisävaikeutta, jota ei alussa kaipaa. Ohessa on muutama huomio tästä vedosta.


B1. Tasapaino

Tasapainoisessa ja vakaassa melota-asennossa voi rystyvetojen vetämistä jatkaa tarpeen mukaan ilman horjahtelua tai kaatumisen uhkaa. Asennon ylläpito perustuu havaintojeni mukaan muutamaan seikkaan (tässä oletetaan, että melotaan polviasennossa, totta kai). Ne ovat seuraavat: 1) valtaosa melojan painosta kannattaa pitää joko takapuolen päällä tai melassa, ei polvilla; 2) Kun mela siirretään rystypuolelle, niin samanaikaisesti ajatellaan, että lantio kääntyy rystypuolen suuntaan. Tällöin kämmenpuolen polvi työntyy eteenpäin ja rystypuolen polvi vastaavasti taaksepäin, ajatuksellisesti. Tässä asennossa on mahdollista siirtää painoa puolelta (polvelta) toiselle eli kallistaa kanoottia tarpeen mukaan joko rysty- tai kämmenpuolelle. Erityisesti on varottava sitä, että paino on aina ja yksinomaan rystypuolen polvella (jonne se automaattisesti menee melan mukana), koska se ei anna mahdollisuutta reagoida aaltojen aiheuttamiin töytäisyihin ja kallistuksiin. Istuminen takapuolen päällä, polviin nojaamisen sijaan, helpottaa tasapainoisen, reagointivalmiin asennon ylläpitoa.

B2. Voiman tuotto

Kun mela on uitettu vedon lähtöpisteeseen, niin alakäsi on yläkättä edempänä ja vartalo pystysuorassa. Lapa, joka tässä vaiheessa on noin puoliksi vedessä, upotetaan rivakasti kokonaan. Se tehdään kallistamalla vartaloa lantiosta eteenpäin ja upottamista täydentää käsien käyttö. Kallistettaessa painoa EI siirretä POLVIEN kautta kanoottiin, vaan käsien kautta MELAAN. Mela upotetaan kokonaan veteen, mutta ei sen syvemmälle. Paino polvilla pysyy kevyenä. Alakäsi toimii airon hankaimena ja pääosin yläkäsi siirtää vartalon painon kyynärnivel lukittuna melaan, kädensijaa eteen- ja alaspäin työntäen. Välittömästi melan upottua lantiota vedetään kohti melaa, jolloin ylävartalo suoristuu ja meloja nousee pystyasentoon melojan painon siirtyessä takaisin takapuolen päälle. Selkää ei suoristeta, vaan se väistämättä suoristuu lantion tullessa lähemmäs melaa. Melojan paino siirtyy takapuolen päältä melaan ja takaisin. Se ei siirry polville. Tästä syystä kanootti pysyy vakaana, eikä kanoottiin synny ylös-alas -liikettä. Lapa pysyy koko ajan juuri ja juuri veden alla, ei sen syvemmällä. Melan upottamisesta syvälle ei ole kuin haittaa.

Voiman tuotto loppuu suunnilleen siinä, missä alakäsi ohittaa polven. Sen jälkeen alakäsi vain seuraa melaa samalla kun yläkäden hartia kääntyy taaksepäin, ts. koko hartialinja kääntyy enemmän kölilinjan suuntaiseksi. Voimantuoton loputtua lapa käännetään kölilinjan suuntaiseksi, jotta se voidaan palauttaa uudestaan eteen. Palautuksessa kannattaa yläkättä vetää taaksepäin alakäden pysyessä paikallaan, jolloin lapa liukuu vastuksetta eteenpäin. Lavan kääntöön käytän molempia käsiä, en pelkästään yläkättä. Minusta kontrolli melaan säilyy tällöin parempana.

B3. Muutama huomio

Kanootin kallistuksen hallinta on tärkeää. Kannattaa harjoitella kallistuksia siten, että tekee rystypuolen vetoja monta peräjälkeen kanootin kallistusta vaihdellen. Siis siten, että kanootti on kallistettuna joko kämmenpuolelle, rystypuolelle tai se pidetään täysin vaakatasossa. Kallistuksen hallintaa kannattaa opetella, sillä se on avain varmaotteiseen etenemiseen rystyvetoa käyttäen. Kämmenpuolen kallistus on erityisen kätevää, kun tavoitteena on mennä suoraan eteenpäin, sillä näin kallistettu kanootti vastustaa kääntymistä poispäin melasta. Pidä aina tuntuma kanoottiin kämmenpuolen polvella, koska se on avain tasapainoiseen asentoon kaikissa tilanteissa.

Kun kanoottia kallistaa kohti melaa, niin tällöin kanootti kääntyy helpommin melasta poispäin, joka on joko hyvä tai huono asia, tilanteen mukaan. Joka tapauksessa, kannattaa opetella ohjaamaan kanoottia kallistamalla myös tasaisella. Surffauksessahan se on ihan välttämätöntä.

Itse asiassa kallistusajatusta voi soveltaa myös melottaessa normaalisti kämmenpuolelta, jolloin kääntymisen kompensoimiseksi kanoottia kallistetaan rystypuolelle. Kallistus toteutetaan kääntämällä lantiota, mikä aiheuttaa polvien (kuvitellun) liikkeen.

Minä ohjaan usein tasaisella J:n sijaan rystyvedolla ja/tai kallistelemalla. Näin saa paljon toistoja ilman, että varsinaisesti harjoittelee. Mitä enemmän rystyvetoja ja kallistuksia tekee sitä luonnollisemmalta ne alkavat tuntua.

C. Termistöstä vielä

Kokeilen tässä kämmen/rysty –terminologiaa:

bow draw: keulaveto (bow rudder: keulaperäsin, …) Keulaveto tuntui aluksi huonolta, mutta muutaman päivän asiaa makusteltuani se alkoi tuntua jo paremmalta.

cross (bow) draw: rysty(keula)veto / rystykeula ( krossi). No huh,huh. Ei kovin hyvä ensi kertaa kuultuna, mutta ei sekään ihan mahdoton ole.

cross <something>: rysty<jotakin>. Tämä on jotenkin näppärän oloinen, mutta ylhäällä olevat eivät kuitenkaan vielä täysin vakuuta.

on-side / off-side: kämmen/rysty; periaatteessa pidän tästä

Mitä olette mieltä näistä termeistä? Olisiko tässä lähtökohta vetojen nimeämiselle?

Fögö